Yle uutisoi 23.11.24 alumiinin viennin kaksinkertaistumisesta Venäjälle viimeisen vuoden aikana. Yle mainitsi viennin lisäyksen johtuvan turkulaisesta Turvanasta Oy:stä, jonka vähemmistöosakas on ministeri Adlercreutzin puoliso.
Kirjoitin heinäkuussa selvityksen yhtiön toiminnasta, mutta jätin valmiin jutun julkaisematta. Syynä oli se, että ajattelin, että on mahdollista, että yritys joutuu viennin lopettamisen takia vähentämään toimintaansa ja näin vaarantuisi 80 ihmisen työpaikat. En halunnut ottaa vastuuta tällaisesta, koska olen viimeiset vuosikymmenet yrittänyt vaikuttaa yrittämisen lisääntymiseen Suomessa.
Nyt vastuussa uutisoinnista on Yle, joten päätin julkaista valmiin kirjoituksen.
Aloin tutkimaan yrityksen vientitoimintaa, kun sain kesällä pyytämättä ja yllätyksenä Venäjältä vientiasiakirjoja. Lisäksi minua on ärsyttänyt RKP:n kaksinaamaisuus ja epäisänmaallisuus, jonka seurauksena taas on rasismikeskustelu valloillaan. RKP haluaa erityisesti muslimeja Suomeen, vaikka tietää varsin hyvin, etteivät he integroidu ja että lisäävät väkivaltaisuutta eri tavoin Suomessa.
RKP jakoi rotuoppeja kannattaneen Freudenthalin mukaan nimettyjä mitaleja vielä 2007. Mitalin jaon taustalla olivat väitteet, että suomalaiset edustivat henkiseltä kehitykseltään alempaa tasoa germaanikansoihin verrattuna.
Onko RKP:lla huono omatunto rotuopista ja sen takia he haluavat kaikki kehitysmaalaiset Suomeen? Sama tausta on Ruotsilla. Maa kävi vuosisatoja valloitussotia Euroopassa. Ehkäpä juuri sen takia demari Olof Palme halusi avata Ruotsin ovet kaikille kehitysmaalaisille. Seuraukset kaikki tietävät. Mutta eivät ota opikseen.
Ruotsilla oli orjakauppaa varten siirtomaa Saint-Barthélemy Karibialla vielä 1800-luvun alussa kun muualla orjuus oli enimmäkseen loppunut. Pauli Ruotsin orjakauppasaarella.
28.7.2024 valmistunut kirjoitus muuttamattomana
Venäjän viennin eettiset ja moraaliset tekijät
Ruotsalainen kansanpuolue RKP on vuosikymmenet moittinut suomalaisia rasismista ja sosiaaliturvaperäisen maahanmuuton kritisoinnista. Rasismi ei kuitenkaan ole laitonta. Jos sitä nyt ylipäätään Suomessa edes on. Meteliä on kuitenkin pidetty vuodesta toiseen. Eronnut puheenjohtaja oli varsinainen rasismikyylä; uusi ei ainakaan vielä ole lähelläkään kansanedustaja Eva Biaudetia.
Rengasnastojen vienti Suomesta Venäjälle ei ehkä ole laitonta. Mutta sitä pidetään eettisesti sopimattomana, koska Suomi haluaa kauppasaarrolla vaikuttaa Ukrainan sodan lopettamiseen.
Hallituspuolue RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Adlercreutzin aviopuoliso Ia Adlercreutz omistaa turkulaisesta Turvanasta-konsernista järjestelyjen jälkeen 10 %, saa konsernin emoyhtiöstä osinkotuloja ja osallistui hallitustyöskentelyyn maaliskuuhun 2024 asti hallituksen jäsenenä. Turvanasta-konserni on perheyhtiö, joka valmistautuu toimimaan neljännessä sukupolvessa. Yhtiön toimitusjohtaja on Ia Adlercreutzin veli Mikko Salakari.
Siksi tässä blogissa käsitellään Turvanasta Oy:n vientiä Venäjälle 2024.
Yhtiön ”Toimitusjohtajan mukaan tuotteet ovat päätyneet Venäjälle sellaisten yritysten kautta, joille Turvanasta on toiminut alihankkijana.” (IS) Oheinen kuva Venäjän tullin asiakirjasta osoittaa, että vienti menee suoraan Venäjälle 2024. Tammi-helmikuun lukujen perusteella vienti on lisääntynyt tänä vuonna.
Vienti tammi-helmikuussa 2024 vienti 4 miljoonaa euroa oli moninkertainen vastaavaan ajankohtaan 2023 verrattuna. Vuoden 2023 koko suora vienti Venäjälle oli 13 miljoonaa euroa.
Venäjältä maksut Suomeen toimivat edelleen. Länsimaiset korttiyhtiöt ovat poistuneet Venäjältä, mutta kansainvälisessä SWIFT-maksujärjestelmässä on edelleen yksi venäläisomisteinen pankki Gazprombank ja Venäjällä toimivat kansainväliset pankit.
Esimerkillinen perheyhtiö
Suomi tarvitsee Turvanasta Oy:n kaltaisia yrityksiä. Yhtiö on toiminut 1960-luvulta asti saman perheen omistuksessa. Yhtiötä ei ole myyty ulkomaille. Konserni työllistää 80 hyväpalkkaista työntekijää (2022 keskipalkka 3453 euroa kuukaudessa). Omavaraisuusaste 46 %. Arvonlisäveroton myynti vuonna 2022 oli kotimaahan 8,6 miljoonaa; vienti 21,5 miljoonaa euroa, 71 % liikevaihdosta. Suomen kansantalouden ongelmat olisi pois pyyhkäisty, jos tällaisia yrityksiä (50-99 työntekijää 2022) olisi 2106:n sijasta satakertainen määrä.
Selvityksen lopputulema:
Olen kirjoittanut tätä juttua koko heinäkuun ajan. Julkaisupäivän aamulla palat loksahtivat kohdalleen. Minua alkoi säälittää kolmannen sukupolven kohtalo. Vahva isä vei yhtiön Neuvostoliittoon, joka oli hyväksi niin yhtiölle kuin Suomelle. Kun isä luopui yhtiöstä 2020 hän siirrätti itselleen yhtiöstä jakautumisessa ja osakelunastuksella kuusi miljoonaa euroa ja myi pojalleen omistustaan X eurolla. Sukupolven vaihdoksena hän lahjoitti osan yhtiöstä lapsilleen, joista tytär on joutunut myrskyn silmään Venäjän viennin takia. Myös poika on uhri: hän ei voi lopettaa Venäjän vientiä, koska se olisi tuhoisaa sekä yhtiölle, että itselle.
Tapaus kertoo samalla suomalaisen yhteiskunnan yrittäjävastaisuudesta. Vain harva yritys menestyy Suomessa pitkäaikaisesti. Hyvinkin menestyneen perheyrityksen säästöt ovat minimaalisia pitkäaikaiseen kokonaisuuteen verrattuna. Koska yhteiskunta vie tuloista suuren osan veroina, arvonlisäveroina, eläke- ja muina työnantajamaksuina sekä lisääntyvine haittaveroineen.
Kun yrittäjäperheessä on pakko jossain vaiheessa tehdä omistusjärjestelyjä, verottaja tulee väliin ja ottaa suuren osan yrityksen tarvitsemista rahoista valtiolle, joka tuhlaa miljardit kaiken maailman turhuuteen. Kun yhteiskunta joutuu puolustautumaan vihollisen hyökkäyksen varalle tai maailman parantamiseksi (esimerkiksi turvealan tuho), juuri perheyritykset ajetaan vaikeuksiin.
Tämän selvityksen kirjoittaminen vahvisti näkemykseni siitä, että Suomen tulee luopua perintö- ja lahjaverotuksesta kokonaan. Vain siten voimme säilyttää suomalaista teollista yritystoimintaa. Yritysvarallisuuden verotuksen lopettaminen ei riitä, koska se johtaisi muussa muodossa olevan omaisuuden eriarvoiseen asemaan.
Suomi on Venäjän kauppasaarrosta suhteellisesti eniten kärsivä EU-maa. Koska haluamme olla esimerkillinen EU-maa siitä riippumatta, että se tuhoaa Suomen talouden. Muut maat kiertävät sääntöjä enemmän kuin Suomi, eikä siitä ketään moitita. Tämä kirjoitus osoittaa, että myös suomalaiset yritykset vievät Venäjälle koko ajan tuotteita. Onko se hyvä vai paha, sen saa jokainen itse tykönään miettiä. Itse en kukkoilisi Venäjää kohtaan niin paljon kuin Suomen päättäjät presidenttiä myöten tekevät.
Ia Adlercreutzn asema
Ia Adlercreutz on ollut Turvanasta Oy:n hallituksen jäsen 10.7.2012-1.3.2024. Emoyhtiö Spikesafe Oy:n hallituksen jäsen 28.9.2020-1.3.2024. Konsernin emoyhtiö H.J.Salakari Oy:n hallituksen jäsen 17.4.2020-1.3.2024.
Toimitusjohtajan mukaan Ia Adlercreutz on ilmoittanut kirjallisesti eroavansa Turvanasta Oy:n hallituksesta kesäkuussa 2022. Eropyyntö on käsitelty Turvanasta Oy:n hallituksen kokouksessa 03.10.2022. Päätöksen rekisteröintiin kului 17 kuukautta. Kaupparekisterin mukaan ilmoitus on tehtävä ”viivytyksettä”.
Yksi selitys viiveeseen voi olla sukupolven vaihdos, joka yhtiössä on tehty 2020. Verottaja on jälkiverottanut tuoreessa päätöksessä lahjan saajaa, joka ei malttanut odottaa viittä vuotta, joka tarvitaan sukupolvenvaihdoksessa veroedun saamiseen ennen osakkeiden siirtämistä eteenpäin.
Emoyhtiö H.J.Salakari Oy maksoi vuonna 2022 osinkoja 389.580 euroa. Verotilastoissa osingoista näkyy vain 25 % siltä osin kuin yhden osakkaan kaikki osinkotulot perheyhtiöistä alittavat 150.000 euroa.
Anders Adlercreutz
Orpon hallituksen opetusministeri 5.7.2024 lähtien. Eurooppa- ja omistajaohjausministeri kesäkuusta 2023 heinäkuuhun 2024.
Kansanedustaja Uudenmaan vaalipiiristä vuodesta 2015.
RKP:n puheenjohtaja kesäkuusta 2024.
EU:n Venäjän kauppasaarto
EU on maaliskuusta 2014 lähtien määrännyt Venäjää koskevia rajoittavia toimenpiteitä koskien Krimin liittämistä Venäjään (2014), laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan (2022) ja Ukrainalle kuuluvien Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueiden liittämistä Venäjään (2022).
Toimenpiteiden tarkoituksena on ollut heikentää Venäjän taloudellista perustaa, estää sitä hyödyntämästä kriittisiä teknologioita ja markkinoita sekä rajoittaa sen kykyä käydä sotaa.
Vienti EU:sta Venäjälle ei kuitenkaan ole kielletty – ainoastaan osa. Suomi tietenkin EU-mallioppilaana haluaa kerätä luottamuspääomaa EU-pöytiin.
Rengasnastojen vienti Venäjälle lienee periaatteessa sallittu, mutta Venäjän armeijan (maasto)autoissa käytetään nastoja. Tällä perusteella vienti olisi kielletty. Ovathan kaksikäyttötuotteet (eli tuotteet, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin) kieltolistalla.
Viennissä kaikkien tähän mennessä asetettujen tavara- ja teknologiaviennin rajoitusten arvo on 48 miljardia euroa. Tämä on 54 prosenttia EU:n viennistä ennen Venäjän hyökkäystä (ks pakoteluettelokuva).
Suomen vienti Venäjälle
Vuonna 2013 (ennen Krimin valtausta) Venäjä oli Ruotsin ja Saksan ohella Suomen suuria vientimaita. Vuonna 2019 oli enää kuudenneksi suurin vientimaa.
Suomen viennin arvo Venäjälle v. 2013 oli 5,4 mrd. euroa. Viime vuonna Venäjälle ja Keski-Aasiaan* (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan,Turkmenistan ja Uzbekistan) vietiin yhteensä 1,2 miljardin euron arvosta (2022 2,5 mrd euroa). ”- Ulkomaankauppatilastojen perusteella suomalaiset yritykset ovat vähentäneet vientiä itään huomattavasti enemmän kuin EU-maiden yritykset keskimäärin.”
*Tilastosta herää epäily, että osa viennistä noihin maihin siirtyisi Venäjälle.
Venäjältä saatavien tulojen osuus oli noin 4 prosenttia kaikista Suomen ulkomaisista tuloista vuonna 2021, kun vastaava osuus ennen Georgian sotaa ja finanssikriisiä vuonna 2007 oli 8,6 prosenttia.
Vuonna 2021 (ennen Ukrainan hyökkäyssotaa) 2200 suomalaista yritystä vei tuotteita ja palveluja Venäjälle. Vuoden 2023 viejäyrityksiä on noin 100.
Vuonna 2011 elintarvikkeiden vienti Venäjälle oli 386 miljoonaa euroa. Krimin valloituksen jälkeen vienti aleni 101 miljoonaan euroon vuonna 2021. Vuonna 2023 Venäjälle vietiin Suomesta elintarvikkeita 38 miljoonalla eurolla. Mutta suomalaisten vienti on hiluja verrattuna Keski-Euroopan elintarvikevientiin Venäjälle. Jotain häveliäisyyttä sentään on, ja kiertoteiden takia Sveitsistä on tullut merkittävä sianlihan viejä Venäjälle.
Venäjän kaupan riskit olivat tiedossa, mutta silti Fortum etujoukoissa sijoitti Venäjän toimintoihin viisi miljardia euroa suomalaisten rahaa. Kirjoitin Iltalehdessä 2011 tämän sijoituksen riskeistä ja tuhoisuudesta. Fortumin oli helppo tulla häntä koipien välissä pois Venäjältä, koska suomalaiset sähkönkuluttajat ja veronmaksajat maksoivat niin miljarditappiot, johdon (mm. Lilius) valtavat optiotulot kuin Venäjältä lähdön kustannuksetkin.
Yhtä helppoa se ei ole ollut suomalaisille perheyrityksille.
Kolme merkittävää rengasnastavalmistajaa Suomessa
Rengasnasta on suomalainen keksintö. Rallikansalle Tikka Spikes Oy on valmistanut rengasnastoja (Kometa) vuodesta 1957. Yhtiö myytiin 2008 isolle kansainväliselle rengasvalmistajalle Continental. Yrityksen johto osti sen itselleen helmikuussa 2024. Sen tuotannosta 90 % on mennyt vientiin ja suurin vientimaa oli Venäjä (2019).
Scason Oy on perustettu 1992. Myös se toimii Turussa.
Turvanasta Oy (Y-tunnus 1638307-7) on turkulainen tytäryhtiö, joka on perustettu vuonna 2000. Se on Spikesafe Oy:n (Y-tunnus 0711067-5) tytäryhtiö (perustettu 1988). Konsernin emoyhtiö on H.J.Salakari Oy (Y-tunnus 3104517-2, Turku), joka on toiminut 17.4.2020 alkaen jakautumisella, jossa 1982 perustettu H.J.Salakari Oy (Y-tunnus 0479776-6, Kaarina) jakaantui uudeksi ja alkuperäinen lopetettiin 2020.
Samassa jakautumisessa tehtiin toinen uusi yhtiö Salakari Capital Oy (Y-tunnus 3104520-1). Se on kokonaan Heikki Salakarin omistuksessa.
Vuonna 2007 perustettu WT Plan Oy (Y-tunnus 2099624-7, Parainen) on sulautettu 2015 Spikesafe Oy:öön.
H.J.Salakari Oy:n omistajat Osuus osakkeista %
Mikko Salakari 70
Viljami Salakari (Mikko Salakarin poika) 10
Elias Salakari (Mikko Salakarin poika) 10
Ia Adlercreutz (Mikko Salakarin sisar) 10
Siis H.J.Salakari Oy omistaa 100 %:sti Spikesafe Oy:n ja Spikesafe Oy omistaa 100 %:sti Turvanasta Oy:n.
Ilta-Sanomat julkaisi 1.9.2023 uutisen, jonka mukaan Turvanasta-yhtiöstä on viety nastoja Venäjälle Ukrainan sodan aikana. ”Toimitusjohtajan mukaan tuotteet ovat päätyneet Venäjälle sellaisten yritysten kautta, joille Turvanasta on toiminut alihankkijana.”
IS: ”TURVANASTAN toimitusjohtaja Mikko Salakari kertoo olevansa tietoinen siitä, että osa yrityksen valmistamista nastoista on päätynyt Venäjälle myös Venäjän ja Ukrainan välillä syttyneen sodan jälkeen.
Salakarin mukaan yrityksellä ei kuitenkaan ole asiaan päätösvaltaa. Asiaa onkin yrityksen sisällä seurattu olosuhteiden pakosta ja ”raskain mielin”.
Salakari sanoo, että yhtiö toimii länsimaalaisten – ei venäläisten – rengasvalmistajien alihankkijana. Salakarin mukaan osalla eurooppalaisista valmistajista on Venäjältä poistumisen exit-prosessi vieläkin kesken.”
Yritysjärjestelyt 2020
Viime vuosina on kiusallisen paljon lisääntynyt oman pääoman keinotekoinen kasvattaminen osakevaihdoilla. Siinä perustetaan holdingyhtiö, joka saa varallisuutensa ylihintaan arvostetuilla toimivan yhtiön osakkeilla. Järjestelyn tarkoitus on korottaa lievästi verotettujen osinkojen määrää. Tämän järjestelyn harhaisuudesta olen kirjoittanut joulukuussa 2023 Harhoja holdingyhtiön perustamisesta osakevaihdolla
Turvanastan emoyhtiössä on tehty osakkaiden kannalta vielä parempi järjestely vuonna 2020 – siis ennen Ukrainan sotaa, mutta Krimin valtaamisen jälkeen. Sukupolven vaihdon lisäksi muita tarkoituksia ovat ilmeisesti olleet nettovarallisuuden korottaminen osinkoverotuksen vähentämiseksi sekä varautuminen Venäjän aggressioihin siirtämällä yhtiön varallisuutta toisaalle.
Tämä selvitys on ollut mahdollinen tehdä julkisten tilinpäätöstietojen perusteella, koska tilinpäätökset ovat perheyhtiöksi poikkeuksellisen avoimet ja yksityiskohtaiset.
Järjestelyn suunnittelun on ilmeisesti tehnyt ulkopuolinen taho. Tilintarkastajan palkkiot olivat järjestelyvuonna kaksinkertaiset, mikä osoittaa hänen olleen aktiivinen yritysjärjestelyssä. Verotuksen varmistamiseksi järjestelyistä pyydetään verottajan ennakkotieto vähänkin monisäikeisimmissä tapauksissa.
Oheinen laskelma osoittaa, että konsernin liiketoiminnalliset yhtiöt Turvanasta Oy ja Spikesafe Oy tyhjennetty verotus optimoiden emoyhtiö H.J.Salakari Oy:öön 2020. Järjestelyn takia 2020 tilikaudet on pidennetty 18 kk:n pituisiksi ja palautettu 2021 takaisin 12 kk:een tekemällä 6 kuukauden tilikausi.
Alkuperäinen emoyhtiö jaettiin kahdeksi osakeyhtiöksi: uusi H.J.Salakari Oy ja Salakari Capital Oy siten, että velat jätettiin Turvanasta Oy:n tuloista maksettavaksi ja suuri osa varoista siirrettiin konsernin ulkopuolelle.
H.J.Salakari Oy on osakeyhtiö, joka omistaa tytäryhtiöt Spikesafe Oy ja Turvanasta Oy.
Uusi yhtiö osti omia osakkeitaan nykyisen toimitusjohtajan isältä Heikki Salakarilta (14 % osakekannasta) 1,25 miljoonan euron hintaan tilikauden 2020-21 aikana. Tämä on hyvä ja hyväksytty tapa tehdä sukupolvenvaihdos niin, että pitkään yhtiössä toiminut saa eläkkeellä olemiseen varoja.
Sukupolvenvaihdoksessa luopuja voi saada rahaa, mikäli vaihdos yhtiössä toimivalle lapselle tehdään osakekaupalla. Kauppahinta on myyjälle veroton. Ostajan ongelmaksi tulee kaupan rahoittaminen, koska kauppahinta on rahoitettava verotettavilla tuloilla.
Jokainen saa tehdä omilla varoillaan mitä tahansa verolait huomioiden ja omistajien velvollisuuskin on siirtää varallisuutta pois riskialttiista toiminnasta, jota Venäjälle vienti ilman muuta on ollut. Ajoitus on ollut erinomainen, koska 22 kuukautta jakautumisen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Järjestely aiheutti kuitenkin sen, että velkaantunut liiketoiminta joutuisi koville Venäjän viennin lopettamisesta. Jokainen voi miettiä, että Fortum samassa tilanteessa korotti sähkön hintaa Suomessa ja sai valtiolta hätälainan (Uniperin ja Russian tappioiden takia). Ks. blogin liite.
Turvanasta osa konserniketjua
Martti Salakari perusti Turvanasta Oy:n 1960-luvulla. Yhtiö alkoi kehittää nastoja talvirenkaisiin. Vuonna 1974 Martti Salakari menehtyi äkillisesti. Hänen poikansa Heikki Salakari otti vastuun yrityksen toiminnasta. Hänen perustamansa H.J. Salakari Oy jatkoi nastojen kehittämistä ja saavutti vuosien varrella ison teknisen osaamisen.
Turun Sanomien mukaan ”Turvanasta löysi Venäjän markkinat jo 1980-luvulla, heti vallankumouksen jälkeen”. Venäjästä tuli iso markkina-alue yhtiölle, koska se oli siellä mukana ennen muita. Toimittaja tarkoittanee perestroikan aikaa, sillä kommunismi romahti Venäjällä vasta joulukuussa 1991. Olin itsekin aktiivinen perestroikassa vuosina 1986-88 ja kävin usein Moskovassa neuvottelemassa yhteisyrityksen perustamisesta taloushallinnon ja liikkeenjohdon konsultoinnin kehittämiseksi silloisessa Neuvostoliitossa.
Turvanasta Oy on jatkanut sukuomistuksessa. Heikki Salakarin lapset Mikko ja Ia jatkoivat yhtiön johdossa. Suurin osa omistuksesta on siirretty Mikolle ja hänen pojilleen. Mikon sisar Ia Adlercreutz on jäänyt vähemmistöomistajaksi. Perhe suunnittelee, että Mikon pojat jatkavat yhtiön toimintaa neljännessä sukupolvessa. Se on kunnioitettava ja hieno kehityskaari, koska usein jo toinen sukupolvi tuhoaa tai myy sijoittajille isänsä perustaman yhtiön. Liian usein ahneus voittaa jo yrityksen perustajat.
Konserniin on 2020 perustettu uusi holdingyhtiö H.J.Salakari Oy. Tämä liittyy omistusjärjestelyihin. Yhtiöllä ei ole ollut varsinaista liiketoimintaa.
Emoyhtiön ja Turvanastan välissä omistusketjussa on Spikesafe Oy. ”Yhtiön toimialana on ajoneuvojen renkaiden liukuesteiden ja nastoituslaitteiden sekä kovametallituotteiden tuotekehitys, valmistus ja kauppa, nastoitustoiminta sekä edellä mainittuihin liittyvä konsultointi ja lisensointi.”
Turvanasta Oy maksoi 28.12.2023 Spikesafelle 4,0 miljoonan euron osingot. Osingonjako yhtiöiden välillä on verotonta. Turvanasta maksoi konserniavustusta 2022 4,3 miljoonan euron voitostaan 2,5 miljoonaa euroa. Tämä pienensi Turvanastan veroja, jotka tulivat Spikesafen maksettavaksi. Veron lopullisesti maksoi H.J.Salakari Oy, jonka tulos muodostui verottomista osingoista (1,0 miljoonaa euroa) ja veronalaisista konserniavustuksista (2,95 miljoonaa euroa). Näitä tuloja ei ole rahana maksettu kokonaan 2022, koska taseessa on 3,15 miljoonan euron saaminen konserniyhtiöiltä.
Spikesafe Oy on antanut emolle konserniavustusta 0,65 miljoonaa euroa 2022 sekä saanut verottomia osinkoja 1,0 miljoonaa euroa. Turvanastan konserniavustuksista on ilmeisesti 0,2 miljoonaa euroa maksettu konserniin kuuluvalle Moniteos Oy:lle, jonka toiminta on ollut tappiollista.
Kun emoyhtiö H.J.Salakari Oy maksaa osinkoja henkilöomistajilleen, maksetaan niistä pääomatulon vero 30-34 %, joka kuitenkin nettovarallisuussäännön mukaan jää 7,5-8,5 %:iin (8 % yhtiön omasta pääomasta jaettu osinko on tämän alemman verotuksen piirissä, kuitenkin korkeintaan 150.000 euroa yhdelle osakkaalle). Yli 30.000 euron verotettavat osingot ovat korkeamman 8,5 %:n veron alaisia.
H.J.Salakari Oy:n taseessa 31.12.2022 on 1,549 miljoonan euron sijoitus SVOP-rahastoon. Yhtiön osakepääoma on 3000 euroa. Yhtiön konserniosakkeiden arvo on 3,011 miljoonaa euroa.
Turvanasta Oy:n tilinpäätöstiedot 2022
Kaksi muuta rengasnastatuottajaa ovat julkistaneet 2023 tilinpäätöksensä kaupparekisterissä – Turvanasta Oy ei, eikä sen konserniyhtiötkään (tilanne 27.7.2024). Sen takia tämä blogi perustuu vuoden 2022 tilinpäätöksiin.
Yhtiöiden viimeinen tilikausi on päättynyt 31.12.2023. Osakeyhtiölain mukaan tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa. Veroilmoitus oli jätettävä viimeistään 30.4.2024. Normaalisti veroilmoituksen yhteydessä lähetetään tilinpäätös, jonka kaupparekisteri julkaisee. Osakeyhtiön on vahvistettava tilinpäätös 30.6.2024 mennessä.
Julkistaminen on lain mukaan pakollista ja se on tehtävä viimeistään 31.8.2024. Kaupparekisteri on lakkauttanut osakeyhtiöitä, jotka eivät ole toimittaneet tilinpäätöksiään. Sitä ennen viranomaiset vaativat tilinpäätöksen; tarvittaessa uhkasakon määräämällä. Eikä palauta yhtiötä rekisteriin ilman hallinto-oikeuteen tehtävää oikaisuvaatimusta.
Miksi Turvanasta ei ole toimittanut tilinpäätöstä julkistettavaksi? Syitä voi arvuutella. On mahdollista ettei tietoja haluttu antaa ennen RKP:n puoluekokousta 16.6.2024, jossa Adlercreutz valittiin puolueen puheenjohtajaksi.
Turvanasta Oy:n toimitusjohtaja kertoi syyksi julkaisemattomuudelle: "Turvanasta Oy:n harjoittama globaalisti hyvin suppea toimiala on murroksessa ja toimialaan suhteutettuna suuressa muutoksessa. Tämä on aikaansaanut tilanteen, jossa hyvin suppealla liiketoiminta-alueella on käynnissä yritysjärjestelyjä. Näissä yritysjärjestelyissä pystyttäisiin hyödyntämään Turvanasta Oy:n julkisesti saatavilla olevia tilinpäätöstietoja sellaisella tavalla, joka ei olisi Turvanasta Oy:n edun mukaista.” Useissa yrityskaupoissa mukana olleena ajattelen, että perustelu on hyväksyttävissä, mikäli Turvanasta Oy itse on mukana tekemässä yritysjärjestelyjä. Muut kaksi suurta suomalaista toimijaa ovat tilinpäätöksen julkaisseet ja toisessa omistusjärjestely tehtiin helmikuussa 2024.
Pieni havainto tilinpäätöksen poistoista
Turvanasta Oy:n ja Spikesafe Oy:n tilinpäätöksissä on laskettu suunnitelman mukaisia poistoja, mikä perheyhtiölle on tarpeetonta. Itsekin sekoilin näitten poistoerojen kanssa 1980-luvun lopulla kun suunnittelin perheyhtiöiden viemistä pörssiin. Laskin poistot taannehtivasti ja sain yhtiölle ”varallisuutta” taseeseen poistoeron muodossa.
Sitten huomasin, että tämä on ihan huuhaata, peruin kaikki vanhat kirjoitukseni ja tein uuden Poistokirjan, jossa kuvaan yksinkertaisen tavan laskea poistot.
Turvanastan taseessa 31.12.2022 poistoeroa on 187 tuhatta euroa, Spikesafe Oy:n 2,8 miljoonaa euroa. Spikesafe on käyttänyt kalustossa ylipitkää 5-15 vuoden poistosuunnitelmaa, jonka takia taseen kaluston arvo on 5,4 miljoonaa euroa, eli siinä on puolet ”ilmaa”. Sijoittajille tällaista voidaan esittää, mutta miksi perheyhtiössä? Verotukseen poistoero ei vaikuta lainkaan.
Poistoero ei ole omaa pääomaa, mutta ei se ole velkaakaan. Taseen vastattavissa oleva erä kertoo, että taseen käyttöomaisuuden arvo on poistoeron määrän korkeampi, koska verotuksessa on tehty enemmän poistoja kuin kirjanpidossa. Käyttöomaisuuden käyvistä arvoista luvut eivät kerro mitään.
Poistoeroon liittyy laskennallinen verovelka eli verovelka siitä, että verotuksessa on tehty enemmän poistoja kuin kirjanpidossa. Uuden emoyhtiön ensimmäisessä konsernitaseessa velka on 0,7 M€. Tämä on ihan huuhaa-luku, joka sekoittaa enemmän kuin kertoo mitään olennaista. Onpa pörssiyhtiöissä merkitty tällainen vero saamiseksi kun tilikausi on ollut tappiollinen. Se on sitä hienoa IFRS-laskentaa.
Emoyhtiön konsernitaseessa poistoeroja ei ole, vaikka konsernitase on konserniyhtiöiden tase-erien summa (eliminoinnit vähennettynä). Konsernitaseessa kaluston tasearvo on yhtä kuin tytäryhtiöiden kalustojen summa. Joten poistoero on jonnekin merkitty: ilmeisesti korottamaan edellisten tilikausien voittojen summaa?
Poistoerojen kanssa helposti sählätään yrityksen tappioksi. Näyttää siltä, että Turvanasta on tehnyt 2022 17 tuhatta euroa liian pienet verotuspoistot.
Adlercreutz aatelissuku
Adlercreutz on suomalainen ja ruotsalainen aatelissuku. MTV: ”Suomessa on yli 170 elossa olevaa aatelissukua, jotka jaetaan kolmeen alahaaraan: aateliset, vapaaherralliset ja kreivilliset. Kreivillisiä sukuja on elossa enää kolme. Yksi näistä on RKP:n kansanedustajan ja uuden puheenjohtaja Anders Adlercreutzin suku.”
(Wikipedia) Suku on lähtöisin Lohjan pitäjän Ison-Teutarin (Stortötar) kylästä. Vanhin tunnettu kantaisä on vuonna 1654 kuollut talollinen Erik Maununpoika. Hänen poikansa Thomas loi komean virkamiesuran kruunun palveluksessa Tukholmassa ja otti aluksi käyttöön kotikyläänsä viittaavan sukunimen Teuterström kunnes hänet aateloitiin Karlshamnissa vuonna 1700 nimellä Adlercreutz. Seitsemän vuotta myöhemmin hänen sukunsa merkittiin Ruotsin aateliin aatelisena sukuna numero 1382, mikä vaihdettiin myöhemmin numeroon 1386. Thomas Adlercreutzin kahden pojan jälkeläiset asuivat kartanonomistajina Suomessa: vanhemman pojan, hovioikeudenneuvos Erik Adlercreutzin sukuhaaran omistuksiin kuuluivat muun muassa Boen kartano Porvoossa, Sjundbyn kartano Siuntiossa ja Raalan kartano Nurmijärvellä; nuoremman pojan, Carl Adlercreutzin sukuhaara omisti Kiialan kartanon Porvoon lähellä.
Suvun tunnetuin edustaja oli Carl Adlercreutzin pojanpoika, kenraali Carl Johan Adlercreutz, joka ansioitui Suomen sodassa, mutta joutui Ruotsin tappion myötä jättämään Suomen. Hänet korotettiin ansioistaan Ruotsissa kesäkuussa 1808 ritaristoon ja saman vuoden elokuussa edelleen vapaaherraksi, joten hänen jälkeläisensä muodostavat siellä vapaaherrallisen aatelissuvun numero 331. Vuonna 1814 hänet korotettiin uuden hallitusmuodon mukaisesti edelleen kreiviksi, minkä jälkeen vapaaherrallisen sukuhaaran päämiehellä on ollut kreivin arvo. Kaksi muuta sukuhaaraa liitettiin Suomen aateliin ja ne saivat Suomen ritarihuoneen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 numeron 97. Toinen näistä haaroista sammui vuonna 1838, toinen on yhä elossa. Eräs sukuhaara on vuodesta 1917 asunut Argentiinassa.
***
Tue blogin toimintaa https://www.vahtera.blog/tilaus
Blogisivuston ylläpito maksaa ja lisäksi joudun maksamaan eräistä tietopyynnöistä. Samaan aikaan Suomen asioita sekoittavat henkilöt saavat hulppeita palkkoja ja bonuksia.
Siksi pienikin tuki on paljon, jos useampi taho osallistuu vapaaehtoisen tilausmaksun maksamiseen.
Yritykset saavat vähentää tilausmaksun omassa kirjanpidossaan sekä arvonlisävero (10%)- että tuloverotuksessa, koska sivustolla käsitellään paljon yrittämiseen ja verotukseen liittyviä asioita.
***
Liite 1: Omistusjärjestelylaskelmat
Tämä liite on tarkoitettu lähinnä sijoittamisesta ja tilinpäätöksistä kiinnostuneille sekä opiskelijoille osoituksena siitä, millaisia järjestelyjä osakeyhtiössä voidaan tehdä (esimerkiksi ennen pörssilistautumista).
Osakeyhtiöiden jakaantumisessa voidaan osa yhtiön liiketoiminnasta siirtää perustettavaan uuteen osakeyhtiöön. Tässä tapauksessa toiminta on siirretty kahteen uuteen yhtiöön ja vanha lakkautettu. Alkuperäisen yhtiön osakkaat ovat samansuuruisin omistusosuuksin kummankin uuden yhtiön osakkaita. Tällaisella järjestelyllä ei ole veroseuraamuksia.
Uusi emoyhtiö oli lunastanut edellisen polven yrittäjältä osakkeet vapaalla omalla pääomalla. Tällainen hankinta on osakkaalle pääomatuloveron alainen. Omistusaika lasketaan alkuperäisestä hankinnasta, jolloin lunastushinnasta maksetaan 18-20,4 %:n vero (hankintameno-olettama 40 %). Lisäksi osakeyhtiö maksaa varainsiirtoveron 1,6 %.
Jakautuminen tehdään toimintokokonaisuuksien mukaan siten, että kaikille yhtiöille jää toimivaa liiketoimintaa. Jakaantumisessa on huomioitava velkojat siten, ettei velkojien asemaa saa heikentää.
Rahalaitos on osallistunut järjestelyyn rahoittajana (30.6.21 6,5 miljoonan luotot), joten se on ollut tietoinen riskeistä. Ostovelkojen määrä (30.6.21 3,9 M€, 17.4.20 3,7 M€) on huomattava. Tavarantoimittajilla on mahdollisuus jakautumisen aikana tehdä vaatimuksia omista saamisistaan.
Kuva 1: 1982 perustettu H.J.Salakari Oy on lopetettu jakautumisen yhteydessä 17.4.2020. Yhtiöön on siirretty 4,65 miljoonan osingot Spikesafe Oy:stä. Pankki on antanut lisälainaa konsernille 6,1 miljoonaa euroa. Lainasta pankkitilillä on 4,5 M€
Kuva 2: Verokoneen pääomatuloista (taulukko edellä) voi päätellä, että isä Heikki Salakari on myynyt ja lahjoittanut sukupolvenvaihdoksella 2020 uuden emoyhtiön osakkeita toimitusjohtaja Mikko Salakarille 70 %, hänen lapsilleen 20 % ja Ia Adlercreutzille 10 %. Heikki Salakarin pääomatulot vv. 2018-22 tukevat tätä tulkintaa. %-luvuissa huomiotu osakkeet, jotka Heikki Salakari on myynyt yhtiölle järjestelyn jälkeen.
Lahjoitusta puoltaa myös yhtiöstä saatu tieto, että osakkeiden luovutus (ennen 5 vuoden omistusaikaa), johtaisi lahja- tai ennakkoperintöverohuojennuksen maksamiseen. Lahjaveron kohteena olevien osakkeiden verotusarvo sukupolvenvaihdoksissa on 40 % käyvästä arvosta. Yhtiö on myös kertonut osakkeiden myynnistä perheen sisällä.
Osinkotulojen perusteena perheyhtiöissä olevaa nettovarallisuutta voidaan korottaa yrityksen omistusten käyvillä arvoilla (osakeomistuksissa nettovarallisuusarvolla) (korotus=käypä arvo miinus kirjanpitoarvo osakkeet omistavassa yhtiössä).
Kuva 3: Jakautumistilannetta ei tilinpäätöksistä näe. Ensimmäisen tilinpäätöksen jälkeen voidaan lukea numeroista, mitä on (todennäköisesti) tehty.
Perustettu sijoitusyhtiö on velaton, mutta sinne on siirretty rahaa 4,0 milj.€, sijoituksia 0,2 M€ sekä kiinteistöjä 0,5 M€. Nämä yhteensä on merkitty SVOP-rahastoon, 4,7 M€. SVOP = sijoitus yhtiön vapaaseen omaan pääomaan; sitä voidaan käyttää mm: osingonjakoon.
Konsernin kaikki lainat, 6,5 M€, on jätetty mm. rengasnastoja valmistaviin yhtiöihin. Muita velkoja, 1,6 M€, ei ole avattu tilinpäätöksissä. Ne eivät ole osto- eikä siirtovelkoja eivätkä pankkilainoja. SVOP-rahastoon on siirretty 3,0 M€, josta on vähennetty tehty omien osakkeiden hankinta. Pankit (pankki?) ovat hyväksyneet kaikkien velkojen jäämisen riskipitoiseen (Krim!) liiketoimintayhtiöön.
Konsernin tytäryhtiöiden osakkeiden arvo on pidetty samana (3,2 > 3,0 M€), vaikka tytäryhtiöiden omia pääomia on heikennetty siirtämällä jakautumisessa maksetut osingot 4,65 miljoonaa euroa Capital-yhtiöön. En ala neuvomaan kollegoja, mutta itse olisin miettinyt kaksi kertaa järjestelyn vaikutuksia.
Kuva 4: Luvut osoittavat, miten konsernin tuotannollista toimintaa harjoittavista yhtiöistä Turvanasta ja Spikesafe Oy on siirretty varoja ennen yritysjärjestelyä 17.4.2020 emoyhtiöön jakautumista varten. Järjestelyn jälkeen varoja joudutaan siirtämään holding-yhtiöön mm. osinkojen maksamiseksi. Yhtiöillä on huomattavat rahavarat, jotka johtuvat uusien rahalaitoslainojen ottamisesta.
Turvanastan luvuissa esitetään myös tilintarkastuspalkkioiden nousu järjestelyn aikana ja sen jälkeen.
コメント