Suomalainen hyvinvointivaltio nojaa arvopaperipörssiin, koska eläkerahastojen varat ovat suurelta osin sijoitettu osakkeisiin - tosin yhä enemmän ulkomaisiin yhtiöihin. Kantapään kautta oppineena pidän kaikenlaisia pörssejä hevosveikkauksena. Sijoitamme rahamme osakkeisiin, rahastoihin, raaka-aineisiin, sähkön hintoihin, optioihin jne, joista tosiasiassa emme paljoakaan tiedä. Kuten emme ravihevosistakaan. Nimet ehkä ovat tuttuja, mutta kun lähtölaukaus pamahtaa rahamme ovat herran hallussa.
Pörssin suurimpana ohjausvälineenä toimii ihmisten ahneus. Pitää saada helpolla mitään tekemättä paljon rahaa ja mahdollisimman nopeasti.
Yhtiön listautuminen pörssiin 1988 ja 2021
1988
Pörssiin menemällä yhtiöt saivat markkinoilta omaa pääomaa. Samanaikaisesti saatiin rahaa myös perheelle, eikä yhtiöstä tarvinnut luopua. Tämä oma ”ahneus” oli monelle OTC-listalle menneelle yritykselle tärkeä asia.
Monella listautuneella yhtiöllä oli taustalla sukupolvenvaihdos, jota ei perhepiirissä olisi voitu toteuttaa.
Tarkastellaan hieman vuonna 1988 pörssiin mennyttä yhtiötä ja verrataan sitä tämän päivän tilanteeseen. Tämä ei ole tutkimus, vaan sattumanvaraisesti poimittujen yhtiöiden antiehtojen purkamisia.
1988 vanhojen omistajien osuus saatiin näkyville arvonkorotuksilla ja poistojen taannehtivalla laskennalla. Sen jälkeen järjestäjien, yleensä pankkien, toimesta myytiin merkintäoikeuksia sijoittajille, jotka merkitsivät pankissa yhtiön osakkeita määriteltyyn hintaan. Merkintäoikeuksista maksetut rahat menivät yhtiön omistajille.
Esimerkkinä osakeyhtiö V, jonka liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa (tämän päivän rahassa 55 miljoonaa euroa). Sijoittajat tulivat yhtiön omistajiksi 25 %:n osuudella maksamalla merkintäoikeuksista osakkaille 1,7 miljoonaa euroa ja maksamalle yhtiölle omaa pääomaa 5,2 miljoonaa euroa. (Luvut voi kertoa kahdella ja saadaan tämän päivän rahan arvo). Tänään yhtiön osakkeiden markkina-arvo on 1,4 miljardia euroa. Vuonna 1988 laskimme yhtiön arvoksi 28 miljoonaa euroa. Yhtiö listattiin OTC-listalle.
Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2020 380 miljoonaa euroa. Inflaatio huomioiden yhtiön liikevaihto on 7-kertaistunut, yhtiön markkina-arvo 25-kertaistunut. Hevosveikkausta on se, kuinka oikein yhtiön pörssikurssi arvioidaan (=arvataan).
2021
Katsotaanpa vuonna 2019 tehty osakeanti ja yhtiön A vieminen pörssin First North-listalle.
Yhtiön liikevaihto oli 13 miljoonaa euroa. Osakeannista yhtiö sai 6 miljoonaa euroa. Sijoittajat saivat yhtiöstä 27 %. Yhtiön osakkeiden markkina-arvo on 44 miljoonaa euroa. Osakkaat eivät saaneet annista rahaa, mutta he saivat ennen antia 1,5 miljoonan euron osingot (sisältää takaisinmaksuja osakasveloista, joita 2018 tilinpäätöksessä ei ollut, joten lienevät osakevaihdon yhteydessä hyvitettyä rahaa). Listautumisen jälkeen jotkut osakkaat ovat myyneet alkuperäisiä osakkeitaan pörssissä (myös ostaneet). Yhtiön alkuperäisten omistajien saama hinta yhtiönsä osan myynnistä on nykyään merkittävästi suurempi kuin 1980-luvun pörssikuplassa kun huomioidaan yhtiöiden koko.
Vaan mitä ostetaan. Pörssiyhtiöillä on satoja ja satoja sivuja erilaisia tietoja: tilinpäätöksiä, osavuosikatsauksia, vuosikertomuksia, pörssitiedotteita, yhtiön esittelyjä. Ei niitä kukaan jaksa lukea ja jos jaksaisi, ei ymmärtäisi suurinta osaa tiedoista. Siksi osakkeet ostetaan mielikuvilla. Ja pörssistä elävien pelureiden hehkutuksista ja suosituksista.
Pörssiyhtiöiden tiedonannoissa on vähän samaa kuin nettipalvelujen käyttöehtojen hyväksymisessä. Käyttöehtoja ei lueta, vaan painetaan hyväksy-nappia. Ostettavia pörssiyhtiöitä on tuhansia, koska ulkomaisiin yhtiöihin sijoittaminen on helppoa. Niistä valitseminen on kuin toto-kupongin kruksaamista.
Hevosveikkauksessa suurimmat voittajat ovat järjestelijä ja verottaja. Yhtiö A maksoi järjestelijöille 876.000 euroa. Järjestelijöiden palkkiot ovat 30 vuodessa 10-15-kertaistuneet.
Lotto ja hevosveikkaus eroavat siinä, että lotto on täysin sattumanvaraista, mutta hevosista saadaan tietoja, joilla voidaan arvioida hevosen menestymistä kilpailussa. Ihmisten olympialaisissakin on harvinaista, että tilaston hänniltä noustaan mitalipallille. Tulevaisuuden arvaamisesta elää niin pörssi kuin veikkaus.
1987 Prologi elämänmuutokselle
Olin huomannut jo Macintoshin käytön alkuvuosina, että koko atk-tarkastus on enemmän tai vähemmän turhaa*. Tarkastaja ei koskaan pysty olemaan ajan tasalla kaikista tietotekniikan muutoksista – etenkään teknisen kehityksen osalta. Internetin myötä tietoturva tuli tärkeäksi, ja joku atk-tarkastaja on sen edessä täysi noviisi.
* omasta näkökulmasta - atk-tarkastajien kansainvälisessä järjestössä ISACA on 145.000 jäsentä, joista Suomessa yli 500.
Tietotekniikka on olennainen osa elämäämme kaikin tavoin. Niin se on myös tilintarkastuksessa. Mutta tietotekniikkaa ei voida irrottaa tilintarkastuksesta ja sanoa, että tämä on sitten atk-tarkastusta.
1987 - 1989 Tietokoneista johtunut oma arvopaperipörssin aika
Turhautuneena atk-tarkastukseen halusin tehdä jotain aivan muuta. Jälleen sattuma kuljetti. Suomen arvopaperipörssi oli ylikuumentunut. SKOP sekoili velkarahalla, osti kokonaisia isoja rakennuksia ulkomailta ja pelasi upporikasta ja rutiköyhää pörssissä.
Vuonna 1985 suomalaiset perheyhtiöt alkoivat siirtymään pörssin OTC-listalle. OTC-lista (engl. Over The Counter) oli pienten yritysten arvopapereiden markkinapaikka Helsingin pörssissä. Pääsyvaatimukset OTC-listalle olivat väljemmät kuin varsinaiselle pörssilistalle.
Pörssivaatimukset ja tiedotusvelvoitteet olivat niille kevyemmät. Monet toimistomme asiakkaat olivat tiedustelleet Ristolta, miten he pääsisivät pörssiin. Risto tiesi, että se vaatii paljon laskemista, selvittämistä ja kirjoittamista. Siksi hän pyysi minut tekemään työn, jossa tarvittiin monipuolisesti mikrotietokonetta, jota ei monikaan tilintarkastuksessa siihen aikaan osannut käyttää.
Muutin yhtiöiden yhtiöjärjestykset ja tilinpäätökset pörssikelpoisiksi, laskin taannehtivasti suunnitelman mukaiset poistot, laskin hintahaarukan yhtiön arvolle ja tein PageMakerilla sijoitusmuistiot, joita nykyään tarjousesitteiksi kutsutaan. Osakemerkinnät hoitivat pörssin toimijat – eniten yhteistyötä minulla oli Kansallispankin kanssa. Tein myös yhtiöiden toimintakertomukset, varmistin tilinpäätöstietojen riittävyyden ja kirjoitin monelle yhtiölle pörssitiedotteet. Lisäksi tein muutamille yhtiöille englannin kieliset toimintakertomukset (Annual Report).
Ensimmäinen pörssijärjestely, jonka perustyöt tein, oli Muuramelle. Osakeanti ja -myynti onnistuivat hyvin ja yhtiö ja sen omistajat saivat 20 miljoonaa markkaa uutta pääomaa. Mutta mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Yhtiön johto Lahdessa oli mennyt Juvalle perehtymään Juvart´in huonekalutehtaaseen. Tarkoitus oli vain tehdä katselmus, eikä tilintarkastajiin otettu mitään yhteyttä. Mutta johto palasikin kauppakirjat mukanaan – olivat ostaneet koko yhtiön. Niin kovasti osakeantirahat polttivat taskussa. Juvart oli niin huonossa kunnossa, että se vei Muuramen konkurssiin. Kova opetus pörssimaailmasta.
Yhtiöt, joiden listauksissa olin mukana:
Lisäksi tein valmistelevia suunnitelmia usealle yritykselle - mm. kahdelle isolle osuuskunnalle.
Tilinpäätöksien muuntaminen ja yhtiöjärjestelyt johtivat Leo-Longlifessa siihen, että yhtiön voitto oli 1988 suurempi (36,7 miljoonaa markkaa) kuin liikevaihto (33,5 miljoonaa markkaa). Silti vuoden 1988 yhtiön maksamat verot olivat vain 219 tuhatta markkaa eli 0,6 % voitosta. Osakeyhtiöiden tuloveroa maksettiin tuolloin 33 % voitosta. Vielä 1985 veroprosentti oli 43 %. Tämän kauhistuttavan tilanteen oikaisemiseksi Leossa oli tehty tytäryhtiörakenne, jonka jälkeen yhtiöt omistivat toisiaan ristiin. Tämän järjestelyn purkaminen osakemyynnillä johti valtaisaan verottomaan voittoon.
Kesätunturi meni turhaan konkurssiin. Yhtiö menestyi hyvin. Sen likviditeetti oli liiankin hyvä, koska se sai ennakkomaksuja tilauksista ja pörssistä tuli osakeantirahaa. Yhtiö sijoitti osan varoista pörssiin, jossa aluksi tulikin suuria voittoja. Sanoin yhtiön toimitusjohtajalle, ettei pörssiyhtiön pidä sijoittaa rahoja pörssiin, se on liian riskialtista ja neuvoin lopettamaan arvopaperikaupan. Parikymmentä vuotta myöhemmin tapasin Vantaalla ruokakaupassa toimitusjohtajan, joka vielä muisti harmitella sitä, ettei hän uskonut neuvojani. Suomen lamaan johtanut pörssiromahdus alkoi 1989 ja vei mukanaan lukuisia hyviä yrityksiä.
1987 Keitele & Tommila
Aivan oma lukunsa on Keitele & Tommila, pankkiiriliike. Yhtiön hallituksessa oli ystäväni ja entinen työtoverini. Hän houkutteli minut yhtiön tilintarkastajaksi kun tarvittiin ”pätevä ja nykyaikaa ymmärtävä tilintarkastaja”. Ensimmäinen tekemäni sijoitusmuistio oli tälle yhtiölle tekemäni optiolainan sijoitusmuistio 1987. En ole koskaan tarkastanut pankkisiirtotositteita (aika oli ennen Tiliote tositteena), mutta jokin minut sai niitä selaamaan. Tajusin, että tämä yhtiöhän on varsinainen veijari. Yhtiön toimitusjohtaja oli silloin pörssistä innostunut taloustoimittaja, jolle havaintoni kerroin. Tästä alkoi tapahtumaketju, johon kuului mm. lakimiehen meille sunnuntaina kotiin tuoma kahden miljoonan markan vahingonkorvausvaatimus yhtiön toiminnan vaikeuttamisesta. Ulla menetti yöunensa, mutta minua vaade ei hetkauttanut.
Toimitusjohtaja, joka yritti oikaista yhtiön harhapolulta, sai potkut. Kun totuus valkeni yhtiötä avustaneelle juristille, hän suorastaan kerjäsi minua jatkamaan yhtiön tilintarkastajana, vaikka oli itse kirjoittanut tuon kahden miljoonan markan vaatimuksen. Yhtiö menetti osakevälitysoikeutensa 1990. Se ajautui konkurssiin.
Keitele piti pörssitalon pihalla tiedotustilaisuuden toimittajille siitä, kuinka yhtiön tilintarkastaja on rikollinen. Vain Turun Sanomat ja sen kanssa kimpassa ollut Savon Sanomat (lehdillä sama toimittaja Helsingissä) tekivät asiasta ison jutun minulta mitään kysymättä. Koko silloin isokokoisen lehden sivun levyinen juttu. Sen jälkeen kylän ämmät menivät porukalla Salossa asuneen silloin 79-vuotiaan äitini luo kauhistelemaan, kuinka kamalaksi Pauli on siellä Helsingissä muuttunut. Äiti sai miltei sydänkohtauksen uutisesta.
Turun Sanomien päätoimittaja oli tuolloin Jarmo Virmavirta, edelleen arvostettu lehtimies. Vaadin uutisen oikaisua. Hän ei siihen suostunut. Puoli vuotta myöhemmin Turun Sanomissa oli laaja pörssijuttu, jossa muutamalla rivillä todettiin, ettei tarinan konna ollutkaan tilintarkastaja.
Katson, ettei tilintarkastajan vaitiolositoumus ole voimassa tällaisten julkisten herjaamisten jälkeen. Siksi voin kertoa, mikä silloin toimitusjohtajan ja muun johdon tarkoitus yhtiön ostamiselle oli. Kyseessä oli pörssiskandaalin välttäminen ja laillisen toiminnan varmistaminen. Omistajien vaihtamisella olisi irtauduttu yhtiön vanhasta johdosta, sen jälkeen uusien omistajien ja rahoituksen hankkiminen sekä yhtiön toiminnan palauttaminen asianmukaiseksi. Oma roolini oli laillisuuden selvittäminen sekä tekemieni havaintojen esittäminen, mikä tilintarkastajan tehtävä onkin.
Keitele oli herrain vaatetuksesta tunnetun pörssiyhtiö Kuusinen Oy:n hallituksen jäsen. Hän pyysi minua laatimaan jonkun asiakirjan (ei tallella). Minulle ei näytetty suunnitelmia, joilla SKP:n miljoonaomistusta olisi siirretty yksityisiin käsiin. Suomen Kommunistinen Puolue oli valtavan rikas puolue. Alle 10 vuodessa puolueen miljoonat katosivat melkein viimeistä markkaa myöten. Kuusisella oli oma roolinsa rahojen käytössä. Kuusiselle kävi kuin SKP:lle ja se poistui pörssistä 1993 nimellä Corum. Pörssiin Kuusinen oli tullut 1975.
Oma pörssielämäni
Vuonna 1988 juoksin toukokuussa Rooman maratonin. Mutta samaan aikaan jouduin ylivoimaisen työtaakan uhriksi pörssityön takia. Ensin yrityksiä pörssiin ja sen jälkeen vuosikertomusten laatiminen ja ikävimmillään jälkien korjaaminen. Työpäivät venyivät aamuseitsemästä iltayhdeksään. En kerta kaikkiaan jaksanut enää lenkkeillä. Kun kunto viidessä vuodessa romahti, oli tuskallista yrittää alkua uudestaan. Kun ei urheillut ja teki pitkiä päiviä, paino nousi, enkä sitä enää koskaan ole saanut poistettua. Yritin monta kertaa, mutta pörssin tilalle oli tullut sähköisen taloushallinnon kehittämistyöt ja kirjat. Jälkikäteen ajatellen täysin järjetöntä niin itseni kuin perheeni kannalta. Mutta oravanpyörästä oli mahdotonta hypätä pois. Sen voi tehdä vasta kun elämä kovin kourin kohtelee.
Olin ostanut muutamia pörssiosakkeita 1980-luvun puolivälissä. Minulla oli jonkun verran myös Nokian osakkeita, mutta myin ne paniikissa kun pääjohtaja Kari Kairamo teki itsemurhan 1988. Päättelin sinänsä oikein, että Nokia on kanttuvei, ei sitä muutoin kukaan itseään ammu. Sen jälkeen tulivat matkapuhelimet. 15 vuotta myöhemmin poltin mökillä asiapapereitani ja käteen tulivat Nokian ostopaperit. Jos olisin myynyt ne parhaaseen aikaan, olisin saanut kahden miljoonan markan voiton. Päässälaskutaidosta on joskus harmia, sillä en minä olisi alkanut tietokoneella laskemaan menetyksen määrää.
Sitä paitsi, monella meni huonommin. Sain asiakkaakseni miehen, joka oli ansainnut Nokian osakkeilla miljoonia ja miljoonia markkoja. Hän sekosi niistä ja osti sijoitusneuvojien antamilla suosituksilla erilaisia optioita ja warrantteja, joista ei ollut ymmärtänyt mitään. Kaikki meni. Vain jälkiveroja jäi jäljelle, koska tappiot tulivat väärälle vuodelle. Ei ollut enää mitään tehtävissä. Ahneell´ on sellainen loppu.
Pörssimaailma opetti minulle paljon. Kun mennään pörssiin, selitetään että näin yhtiö saa rahaa, jota voidaan käyttää toiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen. Kissan viikset. Suurin syy pörssiin menolle on rahastaa oma elämäntyö, vaikka se olisi vielä kesken. Eli aina kannattaa katsoa, mikä on sijoitetun rahan suhde omistajille/yhtiölle. Ja missä vaiheessa perustajaosakkaat myyvät omat osakkeensa.
1980-luvulla pörssikurssien kehitystä seurattiin pörssitalon ulkoseinällä olevasta taulusta, joka päivitettiin kaupan päätyttyä alkuiltapäivästä. Kauempana asuvat katsoivat eilispäivän kurssit aamun sanomalehdestä. Hesarista minäkin seurasin omien vähäisten osakesäästöjeni kehitystä. Se alkoi ahdistaa, joka aamuinen jännitys, miten eilen on käynyt. Onneksi Ulla halusi kesämökin ja siksi myytiin valtaosa osakkeista pois mökin rahoittamiseksi. Siitä tuli vuosikymmenten ilo ja nautinto. Viis osakemiljoonista, joita ehkä olisi voinut kerätä tilalle. Niitä ei kukaan mukanaan voi viedä.
Huomasin työn kautta myös, etteivät pörssimiljoonia keränneet henkilöt olleet onnellisia elämässään. Eräskin kymmeniä miljoonia ansainnut aviopari halusi nähdä maailmaa kun oli innostunut reppumatkoistani. He tekivät maailmanympärimatkan, jossa kaikki lennot ja yöpymiset oli etukäteen varattu. Matka kesti kymmenisen päivää. Vapaa-aikakin oli samanlaista kiirehtimistä kuin yhtiön johtaminen.
Ihminen ei tarvitse miljardeja euroja hyvään elämään, mutta köyhä kuin kirkonrottakaan ei pidä olla. Rahaa pitää olla sopivasti säästeliään elämään niin ettei jokaista euroa tarvitse erikseen miettiä.
Yhteiskunta perustuu aivan liikaa pörssiosakkeisiin. Esimerkiksi eläketurva on pörssiosakkeissa. Kun pörssi romahtaa, menevät vuosikymmenten eläkesäästöt taivaan tuuliin. Ahneuden muisti on lyhyt. Ei kulunut kymmentäkään vuotta kun meillä oli uusi kupla – Nokia ja IT-kupla. Ja nekin romahtivat. Tuli finanssikriisi ja taas romahdus. Nyt kun korot ovat olleet keinotekoisen alhaiset, on rakennettu taas uusi osakekupla. Se voi puhjeta minä päivänä tahansa.
1990 ”Tämähän (SKOP) on konkurssissa” 1988 numeroilla
Keitele & Tommilan seuranta sai taloustoimittajat kiinnostumaan jostain Vahterasta, joka uskalsi sanoa ääneen enemmän kuin muut. He pyysivät minua opettamaan tilinpäätösten lukemista. Kurssi pidettiin tammikuussa 1990. Otin opetusmateriaaliksi yrityksiä, joiden kanssa minulla ja Tilintarkastajien Oy:llä ei ollut mitään asiakasyhteyksiä. Ainoiksi yhtiöiksi sopivat säästöpankkien rahoittamat yritykset. Tuoreimmat tilinpäätökset olivat vuodelta 1988. Tampella, Labsystems, SKOP.
Otin painetut tilinpäätökset esille ja aloin selostamaan, mitä numerot kertovat. En ollut perehtynyt niihin etukäteen eli simuloin toimittajan tilannetta tosielämässä. SKOP tuli arvioitavaksi Tampellan ja Labsystemsin jälkeen. Siinä toimittajien edessä säikähdin ja tulin sanoneeksi ääneen ”Tämähän on konkurssissa” (1988 numeroilla). No huudahdus tuli perustella, tilinpäätöskurssilla kun oltiin.
Seuraavalla tauolla joku toimittajista oli soittanut SKOP:n toimitusjohtajalle, joka oli huutanut puhelimeen: kuka helvetin Vahtera, saatan hänet suuriin vaikeuksiin tuollaisista puheista, tuhoan hänet, missään nimessä ne eivät pidä paikkaansa. Sen jälkeen säikähdin minä. Velkoja oli maksamatta ja työpaikka vaarassa. Sovittiin toimittajien kanssa, ettei tästä kirjoiteta mitään uutisissa.
Wikipedia kertoo: ”Taloudellisesti SKOP menestyi 1985–1988 erinomaisesti. Pankki teki suuria voittoja ja kasvatti tasetta. Siitä tuli säästöpankkien ”rahantekokone”, joka maksoi säästöpankeille osinkoja.” Mistä näin iso ero näkemyksissä - rahantekokone vai konkurssissa? SKOP oli tehnyt useita yritysvaltauksia ja maksanut niiden yhteydessä valtavia ylihintoja. Se oli kirjannut osakkeet ostohintaan tilinpäätökseen, vaikka ostettujen yhtiöiden kurssit olivat romahtaneet valtauksen jälkeen. Velkaa pankki oli ottanut valtavia summia, ja velan vastaparina olevan omaisuuden arvo oli romahtanut. Ei sen havaitsemiseen tietokonemiestä olisi tarvittu. Olihan yhtiöllä KHT-tilintarkastus ja oli Suomessa Pankkitarkastusvirasto. Päässälaskutaidolla näin konkurssin yleisön edessä muutamassa minuutissa. 19. syyskuuta 1991 Suomen Pankki ilmoitti, että se ottaa SKOP:n haltuunsa. Tie konkurssiin oli avattu.
Montaa asiaa en elämässäni kadu. Tämä on yksi, jota kadun. Olisi pitänyt olla rohkeutta sanoa toimittajille: ”Etusivu uusiks´”. Aika monta miljardia markkaa suomalaiset veronmaksajat olisivat säästäneet.
Minusta tuli 20 vuoden ajaksi Ylen ajankohtaisohjelmien sivutoiminen avustaja, koska YLEn toimittajia oli kurssilla. MOT-ohjelmia tehtiin yhdessä 15 vuotta AMOK-ohjelmien jälkeen. Silminnäkijä, Ajankohtainen kakkonen, A-piste, A-studio - monessa olin mukana. Kunnes kaikki loppui lautakasaohjelmaan, johon tein kaikki 25 ensimmäisen minuutin aikana esitetyt laskelmat ja selvitykset keinottelusta. Syntisäkkiin tuli myös 2010 esitetty MOT Maahanmuuton hinta, joka sekin perustui tekemääni selvitykseen.
Syntisäkissä oli myös vaalirahakohun paljastus. Kansanedustaja S Niinistö oli saanut epämääräisiltä liikemiehiltä suuria vaaliavustuksia. Menin niiden kanssa YLEen ja esitin asian kertomista. Siitä tuli uutisiin 40 sekunnin pätkä, josta ei mitään saanut selville. Mutta kompensaatioksi lupasivat, että selvitetään koko vaalirahoitus. Sain käsiini vaalirahailmoituksia ja heti sieltä paljastui Merisalo ja Kehittyvien Maakuntien Suomi. Sen jälkeen lumipallo lähti pyörimään.
Muutamaa ohjelmaa vielä ehdin tehdä kunnes 2011 eduskuntavaaliehdokkuus Etelä-Savossa kesämökkiläisenä katkaisi ajankohtaisohjelmien (keskustapuoluelaisen) johtajan kamelinselän. Toimittajat olivat yrittäneet painostaa, että saisin jatkaa, mutta AJ oli sanonut, että väärän puolueen lisäksi hän on maahanmuuttokriittinen, ei käy.
Viimeiseksi ohjelmaksi jäi 2011 Hullu juttu, joka tehtiin Ylen ulkopuolella tuotantoyhtiössä, eikä kielto ollut kantautunut sinne asti. Ohjelma käsitteli työvoimapulaa.
Ohjelmat on nauhoitettu VHS-kaseteille, joista ne pitäisi siirtää lastenlapsia varten konekieliseen muotoon. Viimeiset vuodet ovat CD-levyillä. Monista selvityksistä voi vielä tänään olla ylpeä. Kuinka ASPO pörssiyhtiön johto valtasi yhtiön pikkurahalla (uhattiin oikeudella, mitä ei koskaan tehty), Nuorisosäätiö. Oikeuteenkin jouduin todistajaksi keskustapuoluelaisesta Tarveasunnot-ohjelmasta. Olin tehnyt virheen verratessani 1999 asuntojen määrää ja 1997 tilinpäätöksen velkoja. Tuolla ei ollut ohjelman kannalta mitään merkitystä, mutta siitä Tarveasunnot sai tehtyä väitteen ohjelman tahallisesta laittomuudesta. Mielenkiintoinen selostus oikeudenkäyntien lopputulemasta tässä. YLE voitti oikeudenkäynnit, joita jatkettiin käräjien jälkeen hovioikeudessa. Maksajiksi tulivat Tarveasunnoissa asuvat vuokralaiset.
Tekniikka oli vuosituhannen vaihteen jälkeen jännittävää. Olin antanut Sonera seikkailuista ulkona luonnossa haastattelun ajankohtaisohjelmaan. Onneksi ennen lähetystä hoksasin, että olin sanonut jotenkin ”105 miljoonaa” kun tarkoitin viisi miljoonaa. Leikattiin ohjelmasta sana ”sata” pois. (lukua en muista, mutta leikkaus meni näin). Kun Kemiraa oltiin lahjoittamassa Ruotsiin, olin studion takana kuiskaamassa suorassa lähetyksessä jatkokysymyksiä toimittajalle. Sen lahjakaupan onnistuimme estämään.
1987 - 1990 Tietokoneista johtunut oma arvopaperipörssin aika
Mutta ohjelmien tekeminen oli hankalaa. 1990-luvulla ei ollut mitään internettiä siinä laajudessa kuin nyt. Tilinpäätökset ja muut asiakirjat Yleisradio haki minulle paperiversioina ja lisäksi istuin päivätolkulla kaupparekisterissä mikrofilmejä lukemassa. ARAn arkistossa Pasilassa istuin monta päivää. Sana oli kiertänyt, ja nykyinen ministeri Antti Kaikkonen erosi Nuorisosäätiön johdosta ennen kuin ohjelmaa ehdittiin saada valmiiksi. No, pienen tuomion hän sai.
1999 Kun maailma ei riitä
Osassa 7 käsitellään 1999 pörssikuplaa, joka oli IT- ja Nokia-kupla, jossa olin pienenä osallisena. Sekä tämä viides osa että osa 7 kertovat omaa tarinaa suomalaisesta pörssimaailmasta. Lisäksi julkaisen noin viikon sisällä erillisen pörssiosakkeiden arvostuksia käsittelevän kirjoituksen Kolme rahaa: omat, julkiset ja sijoittajien eurot
コメント