Tämän kirjoituksen voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Vesilaitoksista ei pidä myydä promilleakaan sijoittajille. Hallituksen suunnitelmat 49,9 %:n katosta tulee muuttaa nollaan prosenttiin.
Selvitys on pitkä. Tällaisen tekeminen kuuluu virkakoneistolle. Mutta koska se kannattaa sähkö- ja vesi-infran myymistä ulkomaalaisille, se ei tule selvitystä tekemään. Miksi kannattavat? Virkakoneisto on huolissaan rahojen loppumisesta, mikä johtaisi kymmenien tuhansien irtisanomiseen julkiselta sektorilta. Infran myyminen tuo kuntien virkakoneistolle 10 vuotta lisäaikaa nykyisen menon jatkamiseen.
Sähköyhtiöiden myyminen ulkomaisille sijoittajille on ollut maanpetokseen rinnastettavaa toimintaa. Nyt jotkut tahot haluavat myydä vesilaitokset ulkomaille. Maanpetoksellista sekin on.
Myyminen on naamioitu lakiesitykseen, jonka mukaan yli puolet vesiyhtiön omistuksesta tulee olla julkisella sektorilla. 49,9 %:n myynti näyttäisi muka siltä, että valta on edelleen kuntapäättäjillä.
Fortum on karmea esimerkki siitä, miten sijoittajat pystyvät pyörittämään 49 %:n omistuksella yhtiötä mielensä mukaan. Jos Fortum olisi jäänyt Imatran Voimaksi, ei se koskaan olisi mennyt tuhlaamaan kymmeniä miljardeja euroja Venäjälle, Uniperille Saksaan eikä myymään alihintaan osakkeita sijoittajille eikä jakamaan heille ylisuuria osinkoja.
Mikkelin sähköyhtiö ESE:stä myytiin 49 % ulkomaiselle sijoittajayhteisölle joulukuussa 2023. Heti alkuvuodesta Aberdeen osoitti, kuinka he vedättävät poliittisia päättäjiä mennen tullen. Selostus suuren luokan kusetuksesta kirjoituksessa ”Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan”.
Älä osta, älä myy, ellet ymmärrä mitä ollaan tekemässä
Maailma on tulvillaan bisnesmiehiä ja -naisia, jotka haluavat tehdä kauppoja hyväuskoisten varakkaiden tai varmatuloisten kanssa.
Tein 2019 Iltalehteen laskelman maahanmuuton kustannuksista, koska virkamiehet eivät sitä ole (vieläkään) tehneet, vaikka se on heidän tehtävänsä.
Jonkun on laskettava, mitä kunnallisen sähkö- tai vesiyhtiön myyminen ulkomaisille sijoittajille tarkoittaa. Mikkelissä riitti syyksi se, että vältetään (muutamaksi vuodeksi) kriisikunnaksi joutuminen. Mutta silloin on laskettava entistä enemmän ja huolellisemmin, eikä myydä paniikissa arvokasta yhteistä omaisuutta.
Sillä sähkö- ja vesiyhtiön ulkomaiset ostajat ovat laskeneet. He ovat laskeneet, miten saada korkein mahdollinen tuotto. Eivätkä he ole hyväntekijöitä, eivät varmaankaan pahojakaan, mutta he haluavat kuntalaisten rahoista niin paljon kuin mahdollista. Joku veroparatiisissa toimiva ulkomaalainen rahoittaja ei ole vähääkään kiinnostunut siitä, miten Etelä-Savossa pienituloinen eläkeläinen selviää korkeammista sähkömaksuista tai Salossa korkeista vesimaksuista. Se on sijoittajalle yhtä välinpitämätöntä kuin Afrikkaan joka päivä syntyvä 35.000 lapsi väestöräjähdystä lisäämään. Ei kiinnosta.
Ostajana esiintyvä sijoitusyhtiö voittaa aina, vaikka suomalainen vesiyhtiö tuhoutuisi myynnin takia. Koska se ottaa provision todellisilta ostajilta ja lainanantajilta. Sijoitusyhtiöllä ei ole edes mitään riskiä. Koska se ei sijoita omia rahojaan. Sen takia se voi luvata ylisuuria kauppahintoja, jotka saavat pienen kaupungin valtuutetut sekoamaan rahoista, joiden nollien määrää he eivät edes ymmärrä.
Jos sijoittaja katsoo, että kannattaa ostaa, on se merkki siitä, ettei kunnan kannata myydä.
Sijoittajat tekevät näitä kauppoja ympäri maailmaa sadoittain. Jollekin kuntapäättäjälle kyse on elämän ainoasta vesilaitoksen myynnistä. Sijoittaja tietää, miten saadaan suurin mahdollinen voitto. Sen takia kaupan jälkeen jaetaan valtavat osingot, koska se velkaannuttaa vesi- ja sähköyhtiöt. Päättäjät valehtelevat tai mikä vielä pahempaa uskovat itsekin ostajan vakuutuksia, etteivät kuluttajahinnat nouse.
Eiväthän ne nouse, koska sijoittaja sanelee ehdot. Vesi- ja sähköyhtiön vanhat ja uudet velat siirretään sijoittajan lähipiirille ja veloista tehdään ikuisia. Niin tehtiin Carunassa ja niin tehtiin Mikkelissä. Mikkelin lainat ovat 5 vuoden lainoja, mutta niitä jatketaan jakson päätyttyä. Jatko varmistetaan suurilla osingonjaoilla, jonka jälkeen kassa on tyhjä. Lainat eivätkä kauppahinnan maksutkaan ole ikuisia, sillä sijoittajat vaihtuvat koko ajan. Sijoituksia myydään ja ostetaan samalla tavalla kuin kansa ostaa mansikoita Mikkelin tai Salon torilta.
Veden ja sähkön jakelu ovat paikallisia monopoleja
Vedenjakelu on paikallinen monopoli ja ilman vettä ihmiset eivät pysty elämään. Vesi itseasiassa on sähköäkin vahvempi monopoli. Sähköverkkoa ei voi vaihtaa, mutta sähköä myyvän yhtiön voi. Vedessä ei voi vaihtaa kumpaakaan: ei veden myyjää eikä veden siirtoa tekevää yhteisöä.
Vesijakelun omistamiseen ei pidä päästää sijoittajia, eikä etenkään ulkomaisia sijoittajia. Hallituksen valmistelema 49 %:n katto ulkopuoliselle omistukselle on heitettävä roskakoriin ja tilalle tehtävä laki, joka ei mahdollista promillenkaan myymistä vesiyhtiöstä.
Vesi on rinnastettavissa sähkönsiirtoverkkoon. On mahdotonta rakentaa samalle alueelle kilpailevia vesi- tai sähköverkkoja. Vaikka sosialismi on tuhoisa vallan käytön muoto, sitä tarvitaan estämään ihmisten perustarpeilla rahastaminen ilman kilpailua.
Mistä ei juurikaan puhuta, on sijoittajien edelleen myymät omistukset. Näin on tehty mm. Carunassa, jossa alkuperäisiä omistajia on jäljellä 10 vuoden jälkeen vain Eläkevakuutusyhtiö Elo, 7,5 % osuudella. Sijoittajille ei riitä osingot eivätkä korkotuotot, vaan he haluavat saada myös maksamansa kauppahinnan itselleen sekä voiton osuutensa myynnistä.
Kun osakkeet myydään eteenpäin, ne myydään suurella voitolla. Ja myös uudet omistajat haluavat sijoittamansa rahat takaisin. Siksi Caruna käy USA:ssa oikeutta Suomen valtiota vastaan kun energiavirasto rajoitti sähkönsiirron hinnankorotuksia. Vaade on 2 miljardia euroa – siis jo otettujen ja tulevien voittojen lisäksi.
Huoltovarmuuden ja turvallisuuden takia Suomen on pidettävä vesi omissa käsissä. ”Suomen Ympäristökeskuksen mukaan vesihuoltolaitoksista noin 400 on kuntien omistamia laitoksia ja loput asiakkaiden omistamia osuuskuntia.” Vesihuollon organisaatioita on yhteensä 2000. Valtaosa niistä on pieniä paikallisia vesiosuuskuntia tai yhteenliittymiä.
Ulkomaiset esimerkit ovat varoittavia. Yksityistettyä vesihuoltoa on otettu eri puolilla maailmaa takaisin julkiseen omistukseen. Euroopassa muun muassa Pariisi ja Berliini ovat kunnallistaneet vesihuoltonsa. Vuosina 2000–2015 tällaisia tapauksia on ollut lähes 300 yli 30 maassa. Yhdysvalloissa vuonna 2017 ainakin 60 kaupunkia suunnitteli kunnallistavansa tai oli jo kunnallistanut uudelleen vesihuoltonsa.
Tiedot julkaistusta raportista Kilpailu- ja kuluttajaviraston Tutkimusraportteja 3/2022 Uudistuva vesihuolto
Suomen vedet ovat kaikille ilmaisia
Vesilaitos tarvitsee luvan, mutta veden ottamisesta ei makseta. Vedenottolupia myönnetään myös yrityksille kuten Lahdessa H2O4U-yhtiölle ja Toholammilla Finn Spring´ille, joka on vienyt suomalaista vettä Kiinaan, Venäjälle ja Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin.
Viime vuonna Finn Spring Oy:n liikevaihto oli 38,4 miljoonaa euroa ja liikevoitto 4,8 miljoonaa euroa.
Kansainväliset tilinpäätökset mahdollistavat kaikenlaisen humpuukin. Mikkelissä ulkomaiselle sijoittajalle jaettiin 30 miljoonan euron osingot tyhjästä. Yhtiö vain korotti kirjanpidossa tytäryhtiöksi muutetun sähköyhtiön arvoa ja jakoi rahat osinkoina. Koska rahaa ei tempusta tullut, yhtiö otti yli 100 miljoonan euron velat osinkojen (yhteensä 60 miljoonaa euroa) maksamiseksi.
Yksityiset vesiyhtiöt tekisivät takuuvarmasti saman tempun (näin esimerkiksi Tallinnan Vedessä). Jos se ei riitä, on niillä takataskussa toinen temppu: merkitään ilmaisen veden arvo taseeseen parantamaan tulosta. Rahaa ei taaskaan tule, paitsi menee kun temppu johtaa yhteisöveron maksamiseen, mutta silti se voidaan jakaa osinkoina.
Kokemäen joessa vesi on ilmaista. Joesta vesi pumpataan Huittisissa sijaitsevaan esikäsittelylaitokseen, jossa vedestä poistetaan kiintoaines, kuten savi. Samalla saadaan poistettua 99 prosenttia taudinaiheuttajista (ei siis kaikkia). Sitä vettä turkulaiset juovat.
Helsingin alueen vesi tulee Päijänne-järvestä. Vesi kulkee Helsinkiin 120 km pitkässä tunnelissa. Salossa pohjavesien laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta syövyttävyyden vähentämiseksi vesi alkaloidaan lipeällä tai kalkkikivisuodatuksella.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan kirjanpidon asiantuntija kun laskee tuolle vedelle hinnan taseen vaihto-omaisuuden arvoksi. Laskin Salon vedelle tilinpäätösarvon 15 minuutissa. En kerro laskukaavaa, koska veloitan siitä korvauksen. Sähköyhtiöiden yksityistämisessä mukana olevat konsultit kuulemma laskuttavat huonoista neuvoistaan muutama sata tuhatta euroa.
Konsultit ovat vesi- ja sähköjärjestelyissä iso ongelma. Jos he antavat tietämänsä oikean neuvon, eli älkää missään nimessä yksityistäkö, heidän palkkionsa olisi nolla. Sen takia he puoltavat veden myyntiä, koska yksikin konsultoitava yhtiö takaa konsultille hulppean vuositulon.
Suomi on antanut myydä venäläisille kiinteistöjä kriittisiltä alueilta. Jos Ukrainan sota joskus loppuu, on mahdollista, että venäläiset rakentavat hallitsemilleen alueille vedenottamoja ja vievät niiden vedet Venäjälle maksamatta ruplaakaan korvausta. No näinhän tehdään jo Suomen luonnonvaroille – ulkomaalaiset vievät arvokkaat mineraalimme käytännössä ilmaiseksi jättäen tuhoamansa luonnon suomalaisten maksettavaksi.
Suomi tarvitsee vesiveron ulkomaille vietävään veteen. Ja sen tulee olla merkittävä, toisin kuin kaivosvero, joka on vain hiluja.
Norjassa vesihuollon infrastruktuurin yksityistäminen on kielletty lailla, jonka mukaan
uusien vesi- ja viemäriverkostojen tulee olla kuntien omistuksessa,
olemassa olevat vesi- ja viemäriverkostot voidaan myydä tai muutoin luovuttaa vain kunnille, ja
olemassa olevien yksityisten järjestelmien merkittävä laajentaminen tai yhdistäminen voi tapahtua vain kunnan myöntämällä luvalla.
Jyväskylässä suunniteltiin vesi- ja energiayhtiö Alvan vähemmistöosuuden myymistä ulkopuoliselle toimijalle. Ähtärissä kaupunginvaltuusto päätti selvittää, mikä Ähtärin Energia- ja Vesi Oy:n arvo markkinoilla olisi, jos se myytäisiin. Lahdessa kaupunki pohti mahdollisuutta yhdistää Päijät-Hämeen Jätehuolto, vesihuoltoyhtiö Lahti Aqua ja energiayhtiö Lahti Energia uudeksi kiertotalousyhtiöksi. Kaikissa näissä tapauksissa suunnitelmat peruttiin yleisen vastustuksen vuoksi.
Lahden veden myymistä ajavat tahot eivät ole luovuttaneet. Yksityistämisen vastustajat voittivat ensimmäisen erän. Mutta monta erää on vielä edessä, ellei eduskunta tee myynnit ehkäisevää lakia. Pelurit jatkavat kunnes voittavat. Näinhän demokratia ja korruptio EU:ssa toimii.
Ulkomaalaiset pelurit ovat erityisesti kiinnostuneita monialayhtiöistä, joissa energia ja vesi on yhdistetty. Tämäkin pitää estää lainsäädännöllä. Vesi kiinnostaa, koska sille ei ole mitään hintakattoa toisin kuin sähkön siirrossa.
Suomessa energia- ja vesilaitokset on yhdistetty mm. Jyväskylässä, Kemissä, Keminmaalla, Kuusamossa, Lappeenrannassa, Pyhäjärvellä, Rovaniemellä, Seinäjoella, Ähtärissä ja Äänekoskella.
Minne vesi- ja sähköyhtiöiden rahat menevät?
Kun kunta myy omistamansa vesiyhtiön osakkeita sijoittajille, käytetään myyntitulot kunnan velkojen tilkkeeksi. Niitä ei käytetä vesi-infran korjausvelan maksamiseen. Eli myynnistä huolimatta kuntien vesijärjestelmät on rahoitettava käyttömaksuina. Sijoittajat eivät tule laittamaan omia rahojaan euroakaan putkiston kunnostamiseen. Mutta osinkoja ne haluavat ja paljon.
Tämä ei ole opastusta, koska en halua vesilaitoksesta myytävän promilleakaan sijoittajille. Mutta vedestä keskusteltaessa kukaan ei ole esittänyt, että kauppahinta maksettaisiin vesiyhtiölle suunnattuna osakeantina. Näin rahat jäisivät vesi-infran kunnostamiseen eikä käyttömaksuja tarvitse korottaa korjausvelan rahoittamiseksi.
Julkisen sektorin tehottomuudesta
Kun Vantaan omakotitaloomme vedettiin kaupungin vesijohto, jouduimme vetämään 200 metrin matkan omalla kustannuksella. Kaivinkoneyrittäjä teki yksin putkea varten ojakaivannon yhden iltapäivän aikana. Vantaan kaupungilla oli omat vesityöntekijänsä, jotka tekivät 300 metrin pituista vesijohtokaivantoa viikon ajan muutama vuosi myöhemmin.
Nyt vesityöt tehdään tarjousten perusteella kilpailutettuna. Tosiasiassa se johtaa vielä suurempiin kustannuksiin. Esimerkeistäni Salon vesi käyttää ostopalveluihin 24 % veden käyttömaksuista, Kurikan vesi oy 11 %. Kuntatasolla korruptio ja hyväveli-järjestelmä toimii hyvin, mikä nostaa tarjousten hintoja.
Kuntien virkahenkilöstö ei osaa ostaa. Se näkyy räikeimmin investointikustannusten jopa moninkertaistumisena, on kyse sitten rakentamisesta tai IT-hankinnoista.
Yksi turha hintojen korotusmenetelmä johtuu talousarviokäytännöstä. Kun valtuusto päättää investoinnista, se samalla ilmoittaa sitä varten määrätyn kustannuksen. Yritykset saavat siten raamit tarjouksilleen.
Kun kunnalliseen monopolitoimintaan (sähkö, vesi, tierakennus) otetaan mukaan sijoittajia muka tehostamaan toimintaa, annetaan pikkusormi vedättäjille, jotka vievät koko käden. Muistelkaamme vaikka TVH:ta, jonka tierakentaminen myytiin ranskalaisille sijoittajille Destiana.
Vesiyhteenliittymät ovat vesilaitosten kivijalka
Motivan tutkimuksen 2019-20 mukaan keskimääräinen vedenkäyttö oli 113 litraa/henkilö vuorokaudessa. ... vaihteluväli varsin suuri: 50‒150 litraa.
Kun perheemme (2 aikuista, 4 lasta) muutti Hiidenkylän rajalle Vihmalolle, ei kotitalossamme ollut kaivoa. Vesi haettiin Uskelan (Salon) joesta, jonne mäkistä matkaa pikkupojasta tuntui olevan ikuisuus, mutta ehkä reilut puoli kilometriä. Joen vesi oli puhdasta: siellä oli mm. rapuja ja simpukoita, joita lapset nimittivät näkinkengiksi. Talkoilla kaivettiin lapiolla kaivo, jonka renkaan teki laudoista Jannu-setä. Kun vedensaanti oli hankalaa, kaikki oppivat säästämään vettä, vaikka sitä Suomessa riittää. Kirjan Elämää Hiiden kylässä-linkki.
1960-luvun lopulla Hiiden kylään tuli ensimmäinen yhteinen vesiputki ja jonkun sortin vesiosuuskunta. Etenkin maatilat tarvitsivat paljon vettä, jonka saanti oli varmaa.
Hiiden vesi-osuuskunnassa on 51 jäsentä eli vedenottajaa. Viime vuonna sen käyttömenot olivat 10.000 euroa eli hieman tavanomaista enemmän. Suuremmat kulut johtuivat pumppaamorakennuksen kunnostustöistä. Vesiosuuskunnan tärkein omaisuus on pumppaamo, jossa pumput pitävät sopivaa painetta putkistossa ja itse linjasto. Osakkaat vastaavat itse tonteillaan olevista putkista ja liitoksista. Vaikka linjastolla on jo ikää, se on hyvässä kunnossa: vuotoja ei ole ja viimeisimmästä putkirikostakin on aikaa viitisen vuotta. Suurimmat kuluerät ovat sähkö ja vedentutkimuskulut. Salon kaupungin terveystarkastaja ottaa vesinäytteet kerran kuukaudessa, jotka analysoidaan Lohjalla.
Vesiosuuskuntien jäsenillä on omat sakokaivot ja he hoitavat itse niiden tyhjennyksen.
Hiiden vedet tulevat Kollin kulmalta, jossa puhdasta ja hyvää vettä riittää. Kollinkulma on Hiiden kylän lopetetusta koulusta katsoen Uskelan joen toisella puolella autotietä ajaen 6 kilometrin päässä. Kolli oli aikanaan oikein ökytalo, josta sitten lohkottiin Ilolat, Koivulat ja Tupanummi.
Vesiosuuskunnat toimivat talkoovoimin. Suurin ongelma niille on nykyisin talkoolaisten saaminen, koska nykyihmiset pitävät vettä itsestään selvyytenä, jonka eteen ei haluta laittaa tikkua ristiin.
Näin kuntalaisia vedätetään kun vesiyhteisöt muutetaan kaupungin liikelaitokseksi
Salon Vesi liikelaitoksen liikevaihto eli vesi- ja jätevesimaksujen määrä ilman arvonlisäveroa oli viime vuonna 8,9 miljoonaa euroa.
Vesiliikelaitos aloitti toimintansa 10 kunnan liitoksen jälkeen vuonna 2009.
Perustamisen yhteydessä kuntien omistamien vesi-infrojen arvo merkittiin reippaasti niiden kirjanpitoarvoa korkeammiksi. Näin muodostettiin 39,1 miljoonan euron peruspääoma tyhjästä. Salon Veden rakennusten, vesi- ja jätevesiputkiston ja koneiden arvo taseessa 31.12.2023 on 37,9 miljoonaa euroa. Koska vesilaitos on velaton, se on pystynyt rahoittamaan kaikki investoinnit korvausinvestoinnit mukaan lukien vesimaksuilla. Toiminnan voitto eli liian korkeiden vesimaksujen ylijäämä 15 vuoden aikana on ollut kirjanpidollisesti 10,3 miljoonaa euroa.
Eikä tässä vielä kaikki. Kaupunki veloittaa peruspääomasta 4 %:n vuotuisen koron eli 1,6 miljoonaa euroa. Jos vesi-infra olisi laitettu oikeaoppisesti apporttina omaan pääomaan, ei tällaista korkoa olisi voitu laskuttaa. Kuvitteellisesta arvonkorotuksesta on tehty poistoja. Kirjanpitolain mukaan arvonkorotuksista ei tehdä poistoja, eikä niitä hyväksytä verotuksessa vähennyskelpoisiksi.
Salon Veden kassavirta (eli tulos ilman poistoja ja peruspääoman korkoja) oli viime vuonna 3,6 miljoonaa euroa, 40 %. Ne riittivät reippaasti vesilaitoksen investointeihin, jotka olivat 2,1 miljoonaa euroa.
Vesilaitoksen investointisuunnitelmassa 2023-27 uusiin putkistoihin ja vanhojen korvausinvestointeihin käytettäisiin 17,4 miljoonaa euroa. Viiden vuoden kassavirta viime vuoden tasolla olisi enemmän eli 18 miljoonaa euroa. Vesilaitos pärjäisi omillaan ilman hinnankorotuksia, ellei kaupunki siirtäisi kuntaveroja maksettavaksi veden hinnassa.
Vesilaitoksen liittymismaksuvelka 2,4 miljoonaa euroa ei ole velkaa, koska ne ovat kuntalaisten maksamia liittymismaksuja, joita voi saada vain polttamalla rakennukset (tai jos tupajumi tuhoaa), joissa on vesijohto. Eli liittymismaksu ei ole aitoa velkaa. Sähkölaitoksissa tällainen laiton kirjauskäytäntö lopetettiin vuosia sitten ja niissä liittymismaksut kirjataan tuloksi.
Salossa kuntaveroprosentti oli viime vuonna 8,11. Ilman korkovedätystä verot olisivat 8,25 %.
Henkilökunnan lojaalisuus vesilaitoksen ylihinnoille saadaan maksamalla korkeita palkkoja. Salon Veden keskipalkat ovat 3792 euroa, Salon kaupungin 2906 euroa.
Salon kaupunki yritti muuttaa vesilaitoksen osakeyhtiöksi 2019. Silloin hanke kaatui. Kaadossa oli suuri merkitys lobbaamillani valtuutetuilla sekä Salon Seudun Sanomien julkaisema kirjoitukseni (alun kuvan vasemmassa alaosassa).
Esimerkki HSY pääkaupunkiseudulta
Kun Espoon, Helsingin ja Vantaan vesilaitoksista tehtiin HSY-kuntayhtymä tehtiin samanlainen vedätys. Kirjoitin Iltalehteen 2013 Kunnantie konkurssiin – opus 1, jonka osasta ”Verot muuttuvat vedeksi ja sähköksi”:
Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut HSY perustettiin 2010. Vanhat vesilaitokset ja jätehuoltorakennelmat siirrettiin HSY:lle kovaan hintaan. Näin esimerkiksi Vantaa sai 202 miljoonan euron ”voiton”. Tämä voitto lisää kaupungin omavaraisuutta, joka muutoin lähenisi huolestuttavasti nollaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Kun HSY:llä ei ollut rahaa, varat siirrettiin (ylihintaan) velaksi kuntayhtymään. HSY oli velkaa jäsenkunnille arvoja vedättämällä 1,2 miljardia (2023 temppuvelasta on jäljellä 14 vuoden jälkeen 1,1 mrd €). Kaupungit perivät itseltään 5,3 prosentin korkoa lainasta, jota ei vielä vuosiin lyhennetä.
Vesi- ja jätemaksuina HSY perii 326 miljoonaa euroa. Tästä 80 miljoonaa menee poistoihin ja 70 miljoonaa korkoihin. Kaupunkien saama myyntivoitto tuottaa korkotuloja ja kaupungin normaaleja menoja voidaan maksaa vesimaksuina verojen sijasta. Tällä hetkellä poistoja käytetään uusien investointien rahoittamiseen. Mutta miten sitten suu pannaan kun investointien lisäksi on alettava lyhentämään velkaa jäsenkaupungeille. Vesilaitokset ja vesijohtoverkosto ovat Suomessa isojen peruskorjausten edessä. Rahat eivät mitenkään voi riittää kaikkeen. Edessä on vesilaitosten myynti sijoittajille. Se on sitten lopun alkua. Maksaisimme omasta vedestämme mafiaveroa ulkomaisille sijoittajille.
Lisäys: (Lyhennykset alkoivat 2019, mutta jäljellä oleva laina-aika on kymmeniä vuosia).
Vesimaksuilla voi maksaa parempaa palkkaa kuin veroilla. HSY:n 740 työntekijän keskipalkka on 3684 euroa kuukaudessa, kun Helsingissä ja Vantaalla keskipalkka jää 2870 euroon.” (Vuonna 2012).
Näin kuntalaisia vedätetään kun vesilaitos muutetaan osakeyhtiöksi
Jos osakeyhtiökiima nousee valtuustossa liian suureksi, olisi ainoa järkevä tapa laittaa osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen kielto, ettei yhtiön osakkeita voi omistaa muut kuin kunta tai muu julkinen yhteisö. Näin on tehty Hämeenlinnassa. Tällainen rajoitus pitää laittaa vesilakiin, koska suomalaisiin kuntapäättäjiin ei voi luottaa pennin vertaa.
Vesiosakeyhtiössä kuluttajat laitetaan maksamaan vesijohtoverkosto kolmanteen kertaan: ensin osuuskuntana, sitten kunnan liikelaitoksena ja kolmannen kerran osakeyhtiönä. Sekä toisella että kolmannella kerralla korotetaan jo maksetun infran arvo pilviin. Näin on tehty mm. Helsingin energiajärjestelyissä.
Kurikan vesihuolto muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 2013. Yhtiöllä ei perustettaessa ollut lainkaan velkoja, eikä ole nytkään (2023 30.000 euroa), paitsi keinotekoinen 17,8 miljoonan euron velka Kurikan kaupungille, josta maksetaan vuosittain 2,8 %:n korko eikä velkaa koskaan lyhennetä.
Yhtiön liikevaihto eli vesi- ja jätevesimaksujen määrä ilman arvonlisäveroa oli viime vuonna 5,0 miljoonaa euroa.
Kuntalaisten maksamat liittymismaksuvelat (eli kuvitteellisia velkoja, joita ei koskaan makseta takaisin) tilinpäätöksessä ovat 3,0 miljoonaa euroa.
Velka kunnalle syntyi kun vesilaitoksen omistamat vesi- ja viemärijärjestelmät siirrettiin 17,8 miljoonan euron arvosta vesiosakeyhtiölle. Siirto tehtiin velaksi. Se olisi pitänyt siirtää apporttina oman pääoman sijoituksena. Kurikka sijoitti yhtiöön rahaa 2500 euroa osakepääomana. (En saanut käyttööni Kurikan 2012-13 tilinpäätöksiä, joten luku on loogisesti päätelty.)
Siirtohinta on suurimmalta osalta ilmaa. Ja osin kunnan kirjanpidossa ollutta kirjanpitoarvoa. Ilman pumppaaminen selitetään vesi-infran käyvällä arvolla tai jälleenhankinta-arvolla. Hyvän kirjanpitotavan mukaan jälleenhankinta-arvo ei voi olla kirjanpidon perustana. Käypä arvo monopoliasemassa on ihan mitä arvonlaskija haluaa osoittaa.
Koska vesi-oy:llä ei ollut velkaa, olivat kuntalaiset maksaneet kaikki vesi-infran menot vesi- ja liittymismaksuina. Nyt he maksavat kaiken toiseen kertaan tyhjästä luotuina poistoina.
Pelkästään vedätyskorkoina on 11 vuoden aikana maksettu veden hintana 5,5 miljoonaa euroa. Ne olisi tullut maksaa kunnallisveroina, sillä siitähän tässä on kyse. Leikkipoistoina on oikealla rahalla maksettu ylimääräistä vesimaksua 6,5 miljoonaa euroa. Näillä tempuilla kierretään myös valtion yhteisöveroa, koska osakeyhtiön tulos saadaan pieneksi kuvitteellisilla menoilla. Rehellisesti toimiva kunta olisi maksanut viime vuonna yhteisöveroa tuhannen euron sijasta 218 tuhatta euroa.
Jos yrittäjä tekisi samanlaisen arvojen korotuksen muuttaessaan toiminimen osakeyhtiöksi, se tulkittaisiin törkeäksi veronkierroksi. Kun kunta tekee veronkierron (nostaa kuntalaisten verorasitusta tarpeettomasti), se on katsottu lailliseksi.
Kurikan vesihuolto Oy teki viime vuonna 2,3 miljoonan euron investoinnit vesi-infraan. Ilman kaupungin vedätystä ne kaikki olisi voitu rahoittaa vesimaksuilla, koska kassavirta ilman vedätyskorkoja oli plussalla 2,4 miljoonaa euroa.
10 vuodessa vesijärjestelmän korjausvelkaa ja tarvittavia investointeja voitaisiin nykyisillä vesi- ja jätevesimaksuilla rahoittaa 24 miljoonalla eurolla.
Miksi tällainen temppu piti tehdä? Suurin syyllinen on Kuntaliiton omistaman konsulttiyhtiön konsultit, jotka käyvät isoa palkkiota vastaan esittämässä samat temppunsa jokaiseen vedätettävään kuntaan. Toinen syy on välttää veroprosentin korottamista. Ja kolmas syy sama kuin pissata talvipakkasella housuihinsa. Kurikka sai velkoihinsa 17,8 miljoonan euron keinotekoisen tekohengityksen, jonka kaupungin asukkaat maksavat vesimaksuina. Kurikan kaupungin omasta pääomasta tämä perustamisjärjestely on 16,3 % + 5,0 % kuvitteellisista korkotuloista.
Vesi- ja sähkölaitoksia muutetaan osakeyhtiöiksi myös sen takia, että kunnat ovat varautuneet yhtiöiden myymiseen (ulkomaalaisille) sijoittajille.
Viime vuonna Kurikan tuloveroprosentti oli 8,36; sen olisi pitänyt olla 8,66. Köyhimmät kurikkalaiset eivät maksa kuntaveroa, mutta he maksavat veroa vesimaksuna.
Näin kuntalaisia vedätetään kun vesiosakkeita myydään ulkomaille
Kun ulkomaalaiset sijoittajat tulevat vähemmistöosakkaiksi suomalaiseen sähkö- tai vesiosakeyhtiöön, ne itse kirjoittavat kymmenien, jopa yli sadan sivun pituisia osakasopimuksia englannin kielellä. Suomalaisella kuntapäättäjällä ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää näitä sopimuksia, jotka tosiasiassa alistavat kunnan toiminnan sijoittajien haltuun. Eikä niitä valtuutetuille edes näytetä liikesalaisuuksiin vedoten.
Vuodet kuluvat ja kaikenlaista tapahtuu. Siksi tehtävän osakekaupan vaikutukset kaupungin toimintaan hämärtyvät vuosi vuodelta enemmän. Laskelmassa haen vastausta tämän hetken luvuilla ja tiedoilla arvioitavan vaikutuksen. Vaikutus tulee sisältymään veden lukuihin "täältä ikuisuuteen", jollei yksityistämistä peruta. Mutta se vasta maksaa, koska sijoittaja ei anna ilmaiseksi mitään toisin kuin Suomessa, jossa ulkomaalaisille annetaan kaikki ilmaiseksi (esim. Fortumin Venäjän investoinnit).
Esimerkkilaskelmassa Salon Vesi-liikelaitos muutetaan osakeyhtiöksi ja siitä myydään 49,9 % ulkomaiselle sijoittajalle. Esimerkkiketjun vaiheet on otettu Mikkelin kaupungin sähköyhtiön vähemmistöosuuden myymisestä Aberdeenille. Samaa menettelyä Aberdeen on käyttänyt useissa eri osakeostoissa.
Salon Vesi-liikelaitosta oltiin muuttamassa osakeyhtiöksi 2019. Havaintoesimerkissä se tehdään ensimmäiseksi (rivit 1-3). Kunnilla on ollut tapana korottaa muutoksessa vesiputkiston ja muun vesi-infran arvoa reippaasti kuviteltuun jälleenhankinta-arvoon. Tämä korotus nostaa käyttöomaisuuden arvoa 30 M€ (rivi 5) ja vastaerä kirjataan SVOP-rahastoon (rivi 8). Liikelaitosta perustettaessa vastaava korotus laitettiin peruspääomaan.
SVOP-rahasto on osakeyhtiölain tarkoittama Sijoitetun Vapaan Oman Pääoman rahasto. Rahastosta voidaan jakaa osinkoja. Nimestään huolimatta rahastoon voidaan kirjata ilmaa eli arvonkorotuksia. Silloin osingot jaetaan tyhjästä.
Kaikki muut erät perustetun osakeyhtiön kirjanpitoarvoon siirretään liikelaitoksen viimeisestä tilinpäätöksestä.
Vesiosakeyhtiö on tämän jälkeen liikesalaisuuden piirissä, eikä kunnan hallitukselle ja valtuustolle tarvitse kertoa mitään enempää, mitä osakeyhtiölain on kaikille tahoille tilinpäätöksessä kerrottava.
Liikelaitoksen peruspääoma (rivi 4), liittymismaksuvelka (rivi 6) ja aiempien tilikausien voitto (rivi 7) siirretään osakeyhtiössä SVOP-rahastoon, paitsi 10.000 euron osalta, mistä tehdään osakepääoma (laki sallii nollan). Sen jälkeen SVOP-rahaston ja osakeyhtiön oman pääoman kirjanpitoarvo on 82 M€ (rivi 8). (Caruna muutti liittymismaksuvelan omaksi pääomaksi, koska velkaa ei koskaan makseta takaisin).
Osakeyhtiö perustaa tytäryhtiön, jonne vesitoiminta siirretään (rivi 9). Toiminta siirretään liikelaitoksen kirjanpitoarvoilla (rivi 10). Näin perustettu vesi-oy jää holding-yhtiöksi (rivit 11). Sijoittajataho ostaa 49,9 % holding-yhtiön osakkeista (rivi 12) 49,9 miljoonalla eurolla eli vesi-konsernin arvoksi on laskettu 100 miljoonaa euroa (rivi 15).
Osakkeiden kirjanpitoarvo oli siirrettäessä 82 M€. Kauppahinta-arvon erotus 18 M€ kirjataan emoyhtiössä SVOP-rahastoon, mikä mahdollistaa korotuksen jakamisen osinkoina (rivi 16).
Järjestelyssä vesiyhtiö velkaannutetaan ja velat antaa sijoittajatahon valitsemat lähipiiriläiset. Järjestelyn seuraukset ovat:
Salon Vesi-konserni
Salon Vesi maksaa konsulteille järjestelyn suunnittelusta; tässä arvio 200.000 euroa (rivi 13).
Sijoittaja veloittaa hallintopalkkiona neuvonnasta ja lainojen järjestämisestä. Tällaiset palkkiot ovat valtavia. Tässä palkkion määräksi on arvioitu 800.000 euroa (rivi 14). Piskuinen tilitoimisto Aallon Group maksoi 2019 pörssiin menosta 740.000 euron palkkiot. Yhtiön liikevaihto oli tuolloin 1,5 kertaa Salon Veden liikevaihto.
Emoyhtiö ottaa sijoittajataholta velkaa ennakko-osingon maksamiseen 40 miljoonaa euroa (rivit 17-18).
Vesi Oy jakaa kaupungille ennakko-osinkoja 20,04 M€ (rivi 19) ja sijoittajalle 19,96 M€ (rivi 20).
Vesi Oy maksaa sijoittajataholle saadusta osingonmaksulainasta koron (4 %:n korko vuodessa 1,6 M€, rivi 21).
Salo veloitti vesilaitokselta viime vuonna 1,6 miljoonan koron peruspääomalle. Osakeyhtiössä tällaista voitonjakoa ei voi olla, mikä säästää Vesi Oy:n menoja joka vuosi tuolla määrällä, 10 vuodessa 16 miljoonaa euroa (rivit 24 ja 29).
Kaupan jälkeen on maksettu ennakko-osinkoja hirmuinen määrä. Seuraavina vuosina sijoittaja tulee vaatimaan 5 %:n tuoton kauppahinnalle. Osakeyhtiössä on kaikille osakkaille maksettava yhtä suuri osinko, myös kaupungille.
5 %:n tuotto kauppahinnalle 49,9 M on vuodessa 2,5 miljoonaa euroa (rivi 27). Salon kaupungille on maksettava 2,6 miljoonan euron osingot (rivi 28), mikä on enemmän kuin tähän asti maksettu peruspääoman korko (rivi 20). 10 vuodessa osingot ovat 50 miljoonaa euroa. Ne maksetaan joko velkaa lisäämällä tai veden hintaa korottamalla. Osingot maksetaan seuraavana tilivuotena.
Salon vesilaitoksen 5 vuoden investointisuunnitelmassa investointien määrä on 17,44 miljoonaa euroa. Kun vesilaitoksen kassa on tyhjennetty osakepelissä, joudutaan investoinnit maksamaan velkarahalla. Sitä antaa sijoittajaomistajan lähipiiri. Investointien määrä on kasvussa putkiston uusimistarpeen johdosta. Suunnitelman keskiarvo 3,5 M€ vuodessa (rivi 22) velaksi. Velan korko 140.000 euroa maksetaan rahana (rivit 23 ja 27).
Näin laskettuna Vesi Oy:n kassasta maksetaan nykyistä enemmän 10 vuodessa 7,5 miljoonaa euroa ja lisäksi vesiyhtiö velkaantuu 125 miljoonaa euroa samassa ajassa (summarivi 32). Jos velkaantumista hillitään lainoja lyhentämällä tai maksamalla menoja tulorahoituksella, joudutaan nostamaan vesimaksuja vastaavasti.
Salon kaupunki
Kaupunki saa 50 miljoonan euron kauppahinnan lisäksi osinkoja 10 vuodessa 45 miljoonaa euroa (rivit 19 ja 28). Kaupunki menettää vesilaitokselta laskuttamansa peruspääoman koron 16 miljoonaa euroa 10 vuodessa (rivit 24 ja 29). 79 miljoonaa vedestä on paljon rahaa (rivi 28). Ainakin jos sulkee silmänsä kaupunkikonserniin kuuluvasta Vesi Oy:n 125 miljoonan euron velkaantumisesta (rivi 32).
Sijoittaja – sijoittajalle win - vedenkäyttäjille hirveät tappiot
Sijoittajan tulot tulevat osingoista ja hallintopalkkioiden veloituksista. Lisäksi sijoittaja ottaa provisiot kauppahinnan rahoittaneilta tahoilta sekä niiden antamista lainoista. Vaikka korkotuotot siirretään näille rahoittajille, on selvyyden vuoksi korot käsitelty sijoittajan saamina tuloina.
Sijoittaja maksaa kauppahinnan 50 M€. Muita menoja sillä ei olekaan. Osinko- ja korkotuloja sijoittaja saa 10 vuodessa 68 miljoonaa euroa. Lisäksi Salon Vesi Oy on ottanut sijoittajilta 125 miljoonaa euroa velkaa, jonka se voi vaatia takaisinmaksettavaksi (rivi 32). Mutta se ei halua lainanlyhennyksiä, koska se takaa jatkuvan korkotulovirran täältä ikuisuuteen. Sijoittajien saama tuotto 10 vuodessa on 137 %, minkä lisäksi se voi koska tahansa myydä osakesijoituksen voitolla sijoittaja-asiakkailleen.
Sijoittajat haluavat tuottonsa vesiyhtiöstä korkoina, ei osinkoina. Näin teki mm. sähköverkkoyhtiö Caruna. Siksi Mikkelin ESE-sähköyhtiö joutui muuttamaan velkansa Mikkelille sijoittajatahon velaksi.
Vesiyhtiössä ei ole näin helppoa. Koska kaupunki ei saa myöntää velkaa vesiyhtiölle, se saisi tuottoa vain osinkoina. (Laki ei kiellä lainaamista, mutta kansainväliset sijoittajat haluavat viedä tuhkatkin pesästä, ja siksi sopimuksissa lainakielto). Sijoittaja haluaa osingot pieniksi, koska se saa riittävästi rahaa korkoina. Rahaa saa enemmän, koska osingonjaon edellyttämää tulosta ja siitä aiheutuvaa veroa ei tarvitse maksaa. Kaupungille jäisi luu käteen.
Sijoittaja vaatii kaupungilta lainakieltoa vesiyhtiölle. Itse se kiertää kieltoa hankkimalla lainanantajat lähipiiristään ja laskuttamalla heiltä provision.
Musta Pekka annetaan vedenkäyttäjälle
Poliitikot sanoivat, ettei sähkönsiirron hinta nouse Caruna-kaupan takia. Joko olivat ymmärtämättömiä tai sitten valehtelivat.
Tämän vesikirjoituksen tarkoituksena on herättää poliitikot. Voidaan leikkiä muutama vuosi piirileikkiä ”veden hinta ei nouse”, koska lisääntyvät menot voidaan kattaa lisävelalla, jota sijoittajataho suorastaan tyrkyttää.
Ennemmin tai myöhemmin veden hintaa on nostettava. Kuluttaja maksaa jaettujen osinkojen ja maksettujen korkojen päälle 25,5 %:n arvonlisäveron.
Jotta 10 vuoden pelirahat on maksettu vesilaskuissa tarvitaan yhteensä 166 miljoonan euron (sisältää arvonlisäveron) hinnankorotukset (rivi 32). Nykyisellä hintatasolla 10 vuoden vesimaksut olisivat 112 miljoonaa euroa arvonlisäveroineen. Sen päälle vesipelin miljoonat eli yhteensä 278 miljoonaa euroa!!.
Eikä tässä vielä kaikki. 10 vuoden jälkeen sijoittaja on edelleen mukana. Jokainen maksaa korkeita vesimaksuja niin kauan kuin elää.
Jos kuluttajat alkavat säästää veden kulutusta, se on nykyisen tuhlaamisen aikana helposti tehtävissä. Mutta se ei auta rahan käytössä mitenkään, koska vesiyhtiöt tulevat korottamaan hintoja sen mukaan kuin kulutus vähenee.
Valtio vetää aina välistä
Valtio saa enemmän arvonlisäveroja korotettujen hintojen takia. Esimerkin 166 miljoonan euron hinnankorotukset 10 vuodessa, tuottaa valtiolle 25,5 %:n arvonlisäverokannan mukaan 34 miljoonaa euroa.
Jotta vesiyhtiö voisi jakaa osinkoja kunnalle ja sijoittajille, on sen tuotettava voittoa, jolloin se maksaa yhteisöveroa. Jotta esimerkin vesiyhtiö voisi jakaa sijoittajalle 5 %:n osingot kauppahinnasta, tulee sen tuottaa voittoa vuodessa vähintään 6,4 M€ miinus yhteisövero 1,3 M€ = osingot 5,1 M€, josta kaupunki saa puolet, sijoittaja toisen puolen.
Tosin arvonkorotuksilla temppuilemalla vesiyhtiölle saadaan niin suuret SVOP-rahastot tyhjästä, että niistä voidaan jakaa osingot. Mutta koska rahastossa on vain ilmaa, osingot maksetaan sijoittajatahon antamalla lainalla.
Tallinnan vesi
Tallinnan Vesi yksityistettiin tammikuussa 2001. YLE 8.2.2020. Yksityistämisen jälkeen veden hinta Tallinnassa moninkertaistui. Ongelmien korjaaminen vei lähes 20 vuotta. -- Sopimuksessa uusien omistajien myös annettiin määritellä veden hinta. Kun uudet omistajat astuivat Tallinnan vesilaitoksen johtoon vuonna 2001, veden hinta moninkertaistui. Heti ensimmäisenä vuonna omistajat nostivat lähes kahdeksankertaiset osingot yhtiön voittoon nähden. Tällä tavoin yhtiö puhdistettiin monien edellisvuosien tuloksesta.
Englannissa vedestä miljardien puntien voitot, jätevedet ohjataan ympäristöön
Helsingin Sanomat 9.10.2024: Englannissa (ja nimenomaan Englannissa, ei koko Britanniassa) vesi yksityistettiin runsas kolmekymmentä vuotta sitten. Tulokset ovat olleet karmaisevat.
Vesiyhtiöt ovat laiminlyöneet investoinnit, kun omistajille on ohjattu miljardituotot. Jätevedet on laskettu jokiin ja mereen. Monet uimarannat on pilattu, kun vesiyhtiöt ovat viis veisanneet ympäristöstä.
Talouslehti Financial Times on laskenut, että vesiyhtiöiden omistajat ovat saaneet osinkoja vuosina 1991–2023 yli 78 miljardin punnan eli noin 93 miljardin euron edestä. Yhtiöiden nettovelka on kasvanut samaan aikaan nollasta 64 miljardiin puntaan eli noin 76 miljardiin euroon.
KUKA maksaa? Vesiyhtiöiden asiakkaat sekä ympäristö.
Ja kohta ehkä myös veronmaksaja, kun Lontoon alueella vesimonopolia pyörittävä Thames Water -yhtiö uhkaa kaatua rahoitusvaikeuksiinsa.
Muualta:
Berliinin veden yksityistäminen lopetettiin ja vesi tuotiin takaisin julkiseksi palveluksi
Ranskan veden yksityistämisen lopettamisesta (Pariisi, Grenoble ja pienemmät kaupungit).
Ihmettely: kuka suomalainen haluaa sähkö- ja vesi-infran myymisen ulkomaille. Kuluttajat eivät ainakaan halua. Mutta kuntien virkamiehet ja -naiset haluavat. Mutta se on oman kirjoituksensa väärti.
Kirjoittaja
Pauli Vahtera on Perttelin Hiiden kylän (nykyistä Saloa) poikia, joka sai kirjanpito-oppinsa Salossa kauppakoulussa ja -opistossa. Kansakoulun loppuun käynyt kauppatieteiden kandidaatti ja KHT-tilintarkastaja 1979-2018.
Vahtera toimi kirjanpitolautakunnan jäsenenä 1986-1994 sekä lautakunnan kuntajaoston sihteerinä 1995-2003. Vahtera on kirjoittanut useat kuntien kirjanpito-ohjeista kuntien siirtyessä soveltamaan kirjanpitolakia. Vahtera erosi sihteerin tehtävästä, koska hänen olisi pitänyt kirjoittaa lausunto kansainvälisten tilinpäätöskäytäntöjen soveltamisesta kuntien kirjanpidossa, mitä piti pahana virheenä.
Vahtera halusi, että kuntien kirjanpidossa rahoituslaskelma olisi tärkein tilinpäätöslaskelma, mutta esitys ei päässyt alkua pitemmälle. Vahtera keksi kirjanpitolautakunnassa ollessaan maailmassa ainutlaatuisen Tiliote tositteena-palvelun sekä valmisteli kirjanpitolain muutokset sallimaan ensimmäisenä maailmassa internetissä pidettävän kokonaan paperittoman kirjanpidon (laki tuli voimaan 1.1.1997).
***
Tue blogin toimintaa https://www.vahtera.blog/tilaus
logisivuston ylläpito maksaa ja lisäksi joudun maksamaan eräistä tietopyynnöistä. Samaan aikaan Suomen asioita sekoittavat henkilöt saavat hulppeita palkkoja ja bonuksia.
Siksi pienikin tuki on paljon, jos useampi taho osallistuu vapaaehtoisen tilausmaksun maksamiseen.
Yritykset saavat vähentää tilausmaksun omassa kirjanpidossaan ja tuloverotuksessaan sekä arvonlisäveron (10%), koska sivustolla käsitellään paljon yrittämiseen ja verotukseen liittyviä asioita.
