Tänään (1.9.2024) yleinen arvonlisävero nousi 25,5 %:iin. Arvonlisävero maksetaan palkkojen lisäksi palkkojen eläke- ja muista sosiaalikuluista sekä yrittäjän työstä. Arvonlisävero tulee maksettavaksi myös korkokuluista.
Arvonlisävero palkoista oli vielä eilen 29,3 % - tänään vero on 31,1 %. Se on melkein kaksi kertaa työnantajan maksamaa työeläkemaksua (keskimäärin 17,7 % palkoista) suurempi.
Arvonlisä syntyy juuri työstä ja yrittämisestä. Yritys sen maksaa. Jos ei maksa, tulee ulosottomies paikalle ja sen jälkeen onkin edessä konkurssi. Osa arvonlisäveroista jää maksamatta.
Arvonlisäverokertymä alentunut
Arvonlisäveron korotus saattaa tuottaa valtiolle pettymyksen. Kuluttajien tekemistä ostoista perittävä vero on selkeästi alentunut kun huomioidaan hintojen inflaatio. Vaikka kesäkuun 2024 inflaation vuosimuutos oli alentunut 1,3 %:iin, ovat hinnat silti korkeat edellisten vuosien korkeiden inflaatioiden takia. Arvonlisäverokertymä tammi-kesäkuussa 2024 oli 10,0 miljardia euroa (vuotta aiemmin 9,95 mrd €). Inflaatio huomioiden kertymä oli alentunut 80 miljoonaa euroa. Syyskuun luvut saadaan marraskuun loppupuolella, jolloin korotuksen vaikutus tiedetään.
Korotuksen aiheuttamaa verojen kehitystä on vaikeaa arvioida. Jotkut ostivat tarvitsemansa isommat hankinnat elokuun puolella. Kun ylimääräistä rahaa ei juurikaan kellään ole, kulutusta vähennetään. Saman rahamäärän käytöstä valtio saa enemmän ja yritykset vähemmän. Se taas vähentää yhteisöveroja.
Hintojen nousu on inflaatiota, josta valtio kerää kermat päältä. Mutta verokertymä ei kerro yritystoiminnan kasvusta.
On jo nähty kuinka hinnankorotukset eivät olekaan 1,2 %, vaan korotukset tehdään yläkanttiin. Jopa 5-10 prosentin korotuksia tullaan näkemään, koska kuluttajat eivät enää osaa laskea. Se taas nostaa verokertymän määrää, jos rahaa käytettäisiin enemmän.
Verotilastojen luvut ovat hämmentävän erilaisia. Tilastossa Verot ja veroluonteiset maksut arvonlisäverokertymä viime vuonna oli 24,9 miljardia euroa. Itse käytän tilastoa 3.1. Oma-aloitteisten verojen ilmoitustiedot ja sen mukaan verokertymä oli viime vuonna 20,9 mrd €.
Yrittäjät yhteiskunnan paarialuokkaa
Etenkin yksinyrittävät käsityöläiset kärsivät arvonlisäverosta. Koska työn tulokset eivät useinkaan ole kuluttajille välttämättömiä, ne jätetään ostamatta, jos rahasta on niukkuutta. Tällöin arvonlisävero ja sen korotus ovat suoraan pois yrittäjän ansioista, koska hintataso on pidettävä alhaisena.
Yritysten ja yrittäjien toimintaan liittyvät tilastot ovat vanhoja ja heppoisia. Jotain suuntaa ne kuitenkin antavat. Yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien ja freelancereiden tulot ovat merkittävästi huonommat kuin palkansaajien. Tilastokeskuksen Yrittäjät Suomessa 2017 tilaston mukaan joka neljäs päätoiminen yrittäjä on huomattavan pienituloinen eli kuuluu alimpaan tulodesiiliin. Palkansaajista, joiden palkkojen pienuutta päivitellään joka päivä, vain 8 % kuuluu alimpaan desiiliin.
Vuoden 2019 palkkarakennetilastossa alimman tuloluokan kokonaisansioraja oli alle 1595 euroa kuukaudessa.
Jokaisessa tulodesiilissä eli -kymmenyksessä on 10 prosenttia väestöstä. Ensimmäiseen tulokymmenykseen kuuluu pienituloisin kymmenesosa ja viimeiseen suurituloisin kymmenesosa.
Yritysten ja yrittäjien elämä muuttuu vuosi vuodelta vaikeammaksi. Byrokratian lisääntyminen on oma ongelmansa, pankkitilejä ei yrityksille enää saada jne. Ensi vuonna ei enää saada arvonlisäveron alarajahuojennusta, jonka sai alle 30.000 euron liikevaihdosta. Huojennuksen määrä oli viime vuonna 85 miljoonaa euroa. Se on pois kaikkien pienimmiltä yksinyrittäjiltä. Tähän päälle korotetut yrittäjäeläkemaksut. Jotenkin ihmetyttää hirmuinen meteli leikkauksista, joka on koskenut osaa sosiaaliturvalla eläviä. Yrittäjistä ei kukaan välitä, koska he ovat tämän kaiken maksajia.
Palkkatulonsaajien palkkojen ja palkkioiden mediaani oli 3197 euroa tammikuussa 2024; se tarkoittaa 38.364 euron vuosituloa. Yrittäjä maksaa 30.000 euron myynnistä arvonlisäveron, yrittäjäeläkemaksun, kaikki yrittämisen kulut (tavarat, työkalut, työtilan, matkakulut, puhelin- ja tietoliikennekulut, kirjanpidon ja muun hallinnon jne). Eivätkö päättäjät ymmärrä kuinka huono tilanne useimmilla yrittäjillä on?
"Arvonlisävero on kulutusvero" – ei ole
Jos näin olisi, kaikki ostohintaan sisältyvät verot olisivat kulutusveroja. Asiakkaan maksamassa hinnassa on arvonlisäveron lisäksi työntekijän maksamat verot, työnantajan eläke- ja muut sosiaalikulut, työterveydenhoito, kiinteistövero, yhteisövero, yrittäjätulon ansiotulovero, sähkövero, polttoainevero, autovero, vakuutusmaksuvero, varainsiirtovero, sokerivero, alkoholivero, tupakkavero ja mitä niitä nyt onkaan. Myös kaikki nämä muutkin ostohintaan sisältyvät verot voidaan välttää vähentämällä kulutusta.
Tilastokeskus määrittää käsitteen ”Arvonlisäys eli arvonlisä on tuotetun hyödykkeen myyntihinnan sekä sen valmistukseen käytettyjen välituotteiden ostohinnan erotus.” Tilastokeskus jättää sanomatta, että tuo arvonlisä muodostuu melkein kokonaan palkoista ja palkkojen sosiaalikuluista sekä yrittäjä-/yritystulosta.
Arvonlisävero maksetaan myös kaikista maksetuista veroista. Jopa YLE-verosta maksetaan arvonlisävero. Tämä on hallinnollinen temppu, jolla Ylen hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot saadaan vähentää. Näin Yle saa vieläkin enemmän rahaa käyttöönsä. Tämä johtuu siitä, että Yle-vero on 10 %, mutta suurin osa Ylen ostoista maksetaan syyskuusta lähtien 25,5 %:n mukaan.
Yle-veron arvonlisävero on mielenkiintoista, sillä Suomessa on suuri joukko kansalaisia, jotka eivät käytä YLEä lainkaan; siis eivät kuluta YLEn palveluja, mutta joutuvat maksamaan YLE-veron lisäksi myös veron päälle tulevan arvonlisäveron.
Hyvin on aivopesu toiminut. Kun on vuosikymmenet puhuttu kulutusverosta kansalaiset on saatu uskomaan se.
Myös EU-jäsenmaksu on arvonlisäveron kaltainen vero, joka maksetaan työstä ja yrittämisestä. Se maksetaan arvonlisäveropohjasta sekä bruttokansantulosta, jotka molemmat ovat suurelta osin palkkoja. Kolmas veronperuste on kierrätysmuovin määrä. Sen hallinnassa Suomi on epäonnistunut pahoin, vaikka pullojen keräyksessä olemme maailman paras. Keräämme kyllä muovia tunnollisesti, mutta suurin osa siitä poltetaan, mikä nostaa EU-jäsenmaksua.
Arvonlisäveron merkitys hämärtyy suurten yritysten liiketoiminnan takia. Esimerkiksi miljardin euron liikevaihdon DNA:n palkka- ja sosiaalimenot ovat vain 12 % liikevaihdosta. Tämä johtuu turhan hyvistä voitoista ja liiketoiminnan korkeasta automaatiosta. Mutta DNA:n alihankkijat eli tavaroiden, investointien ja palvelujen tuottajat maksavat samalla logiikalla arvonlisäveron. Vero maksetaan arvonlisästä eli palkoista, rahoituskuluista ja yrityksen voitosta (pienissä yrityksissä yrittäjän saamasta tuloksesta eli ansiotulosta). Kun koko ketju mennään alusta loppuun nähdään, että arvonlisävero on työn verottamista.
Sitten on näitä veronkiertäjiä kuten Caruna. Yhtiön 494 miljoonan euron sähkönsiirrosta eli liikevaihdosta kuluttajat maksavat arvonlisäveroa 119 miljoonaa. Yhtiö siirsi 2023 satumaisista voitoistaan ulkomaille 143 miljoonaa euroa korkoina sijoittajille maksamatta yhteisöveroa. Suomen valtio sai kuitenkin korkokikkailusta 34 miljoonan euron arvonlisäverotulot.
Suomen arvonlisävero 25,5 % EU:n toiseksi korkein
Unkarin arvonlisäverokanta on 27 %. Kaikkien muiden EU-maiden vero on 17-25 % eli alle Suomen. Sveitsissä vero on 8,1 %, Suomen kokoisessa Uudessa Seelannissa 15 %.
Veroa on Suomessa hinattu korkeammaksi ja laajennettu verotuksen piiriin kuuluvia hyödykkeitä. Esimerkiksi 1971 liikevaihtoveroa maksettiin 11 %. Arvonlisävero laki tuli Suomeen 1991 ja silloin verokanta oli 22 % verottomasta hinnasta. Samalla verotusta laajennettiin koskemaan myös palveluja.
Jos olis valtaa niinkuin on mieli,
Olisi helppoja keinoja yrittämisen helpottamiseen. Esimerkki arvonlisäverotuksesta:
Yritysten välisissä liiketoimissa ostojen maksuehto on usein 10-14 päivää. Kun ostojen arvonlisäveron saa vähentää 1kk+12 päivää ostokuukauden jälkeen, tulee ostojen vero maksettavaksi kuukausi aikaisemmin kuin siitä saa vähennyksen verotuksessa,
Isot toimijat vaativat jopa 3 kk:n maksuaikoja. Se taas johtaa siihen, että myyjä joutuu maksamaan myynnin arvonlisäveron 1,5 kuukautta ennen kuin saa rahoja käyttöönsä. Jos ostaja ei maksa laskua, joutuu veron maksamaan jopa yhden vuoden liian aikaisin ennenkuin luottotappion voi vähentää.
Tätä epäkohtaa on pyritty lieventämään mahdollisuudella maksaa arvonlisävero maksuperiaatteella. Mutta se mahdollisuus on vain yrityksillä, joiden liikevaihto vuodessa on alle 500.000 euroa.
Epäkohta olisi helppo korjata: yritysten välisissä liiketoimissa ei olisi lainkaan arvonlisäveroa (koska toinen maksaa ja toinen vähentää, on valtion kannalta kyse nollasta). Näin toimitaan jo useissa Euroopan maissa, mm. Baltiassa sekä Suomessa rakennuttajien ja niiden alihankkijoiden välisissä liiketoimissa.
Seli-seli. Mutta autokulujen ja edustusmenojen arvonlisäveroa ei saa vähentää. Niinpä, nämä näpertäjien selitykset ovat aina kaiken myönteisen kehityksen esteenä. Kaikkeen löytää helpot ratkaisut, jos on myönteinen ajatusten kulku. Ei ei-virkamiehet ovat arvonlisäverotuksessakin esteenä.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottaminen olisi parasta työllistämistä
Olen kirjoittanut alarajan korottamisesta parikymmentä vuotta. Ja olin kansalaisaloitteen edellyttämien selvitysten tekijä. Kaikki on ollut turhaa. Aloite sai 5980 kannatusilmoitusta. Koska mm. Suomen Yrittäjät on ajoi samaan aikaan mitätöntä muutosta rajaan, eikä sen takia tiedottanut mitään kansalaisaloitteesta. Taloushallintoliitto, jolle pienet yrittäjät ovat tärkein tulonlähde, ei myöskään maininnut missään aloitteesta mitään.
Vähäisen liiketoiminnan raja nousee 20.000 euroon ensi vuoden alussa. Silti se kaukana EU-maiden yleisestä linjasta sekä edelleen kohtuuton kun huomioidaan yrittäjien mahdollisuus elää työllään. Jopa sosiaalitoimesta on helpompi saada 1600 euron verottomat sosiaalituet kuin yrittää elää yhtä suurella liikevaihdolla.
13 EU-maassa (eli puolet 27 maasta) ostovoimakorjattu alv-raja ylittää kansalaisaloitteessa (2020) esitetyn 60.000 euroa. Iso-Britannian lisäksi mm. Italiassa raja ylittää 100.000 euroa.
Arvonlisäverovelvollisuuden rajan korottaminen 60.000 euroon mahdollistaa aloittavan yrityksen byrokratian puolittamisen, koska arvonlisäveroa ei tarvitse käsitellä missään yhteydessä. Samalla jäävät kokonaan pois ilmoitusmenettelyistä aiheutuvat tilitoimistopalkkiot sekä verottajan viivästyskorot ja veronkorotukset. Näin yksinyrittäjä pystyy ansaitsemaan niukan elantonsa ilman byrokratiaa. Ja kokeilemaan, tuleeko hänestä yrittäjä.
Yksinyrittäjä kuitenkin maksaisi arvonlisäveroa, koska hän ei saa vähentää ostojen arvonlisäveroa (esim. 25,5 % tarvikkeista, työkaluista, puhelin- ja tietoliikenne- ja kirjanpitopalveluista, tilavuokrista). ( Jos yrittäjä toimii toisen yrityksen alihankkijana, on taloudellista olla arvonlisäverovelvollinen.)
En tässä yhteydessä kirjoita tätä kaikkea merkitystä uudestaan. Linkki edellä kannatusaloitteessa kertoo kaiken olennaisen.
Suomi on konkurssissa. Siksi tulisi käyttää kaikki mahdolliset keinot yrittämisen lisäämiseksi Suomessa. Jos uusia yrittäjiä ei enää Suomeen saada, on maa tuhottu pysyvästi. Mutta vielä olisi aikaa yrittää arvonlisäverotuksen helpottamista jopa sadalletuhannelle (200.000?) nykyisille ja uusille yrityksille.
Jos puolet EU-maista käyttää yli 60.000 euron rajaa tulee Suomella olla jotain erityistä viisautta, kun se korottaa rajan vain 20.000 euroon. Tätä viisautta ei kukaan ole osoittanut. Jotkut hokevat, että raja vääristää kilpailua … niinpä. Yritystuet vääristävät, Business Finland vääristää, kaavoitukset vääristävät, kahden kampaajan yrittäjä saa hankintansa keskimäärin halvemmalla kuin yksinkampaaja. Kenen kanssa yksinyrittäjä kilpailee?)
